Musta piti tulla isona lakasinlakasinkoneen kuljettaja tai poliisi, mut sit mä keksinkin, että musta tuleekin aktivisti. Mä kun en jaksa siivota omia jälkiäni ja hajottaminen sekä riehuminen on muutenkin mukavampaa. Sit ku mä oon aktivisti, niin sit saakin poliisit ja lakasinlakaisinkoneen kuljettajat siivota mun jälkiäni. Sen lisäks kaikki tykkää musta, ku mää niinku hajotan ja reuhon vaan sen takia, et joku asia, mikä mun mielestä on huonosti saa niinku huomiota. Aktivistit ne niinku taistelee paremman maailman puolesta. Sillee niinku et eläimii ei enää syödä ja käytetä vaatteena ja et ihmisil on hyvä olla ja kaikil on rahaa ja ruokaa ja tietty iPhone.
Koulus meil o kerrottu sellasist aktivisteist ku Pol Pot ja Hitler. Ne o niinku mun idolei. Molemmat reuhos ja hajotti niinku niin paljo, et ne sai omal kansal kaik, mitä ne halus. Sai kuulemma eliitti kuulla kunnias ihan kunnol.
Yks hyvä ammatti olis varmaa kans olla suomalainen ministeri. Kotona ku jää kiinni valehtelemisest joutuu niinku omaa huoneesee arestii ja koulus jälkkärii. Ministereil ei ol Suomes niinku sellasii huolii jos vaik sattuu muistamaan jotain vääri ja valehtelee. Sit siin tienaaki paremmin ku aktivistina ja pääsee niinku uutisii kertoon, et miten muut on vähä tyhmii ku ne ei vaan ymmärrä.
Voisi mä kyl alkaa Amerikan presidentikski. Amerikan presidenttinä vois olla kunno aktivisti ja valehdellaki niinku enemmä kun suomalainen ministeri ja kun tarpeeks hajottas paikkoi ympäri maailman, niin sais niinku nobelin rauhan palkinnonki. Must tuleeki isona presidenttiaktivisti.
