Perjantaina Turussa sattuneen islamilaisen terrori-iskun jälkitoimet ovat olleet suorastaan järkyttävää seurattavaa. Viranomaiset kehuvat kilpaa toistensa toimintaa ja media ulkomaalaisten osuutta tapahtuman sankareina. Taas pahoitellaan ja toistetaan ettei vihalle saa antaa valtaa ja annetaan ymmärtää, että Suomen suurin ongelma on edelleen suomalaisten rasismi ja vihapuhe sosiaalisessa mediassa.
Olisiko jo aika ottaa uhat tosissaan ja keskustella tosiasioista, eikä mielikuvituksen tuotteista. Tosiasioita ovat mm seuraavat. Suomen poliisilla ja väkivaltakoneistolla ei ole resursseja hoitaa mitään isompaa terrori-iskusta johtuvaa katastrofia, eikä sen enempää sellaisten ehkäisyä tai jälkiseuraksia.
Muutama kymmenen minuuttia tapauksen jälkeen pääsi esimerkiksi allekirjoittanut ajamaan autolla kauppatorin vinoparkkiin, jonka vieressä makasi verinen ruumis lakanalla peitettynä. Moni muukin autoilija sai vapaasti ajella torin ympäristössä ja jos terroristit eivät olisi lähes järjestäen darwin-awards ehdokkaita, olisi jälki voinut olla paljon hurjempaa jos jihadisti olisi pamauttanut tapahtumaa seuraamaan keräntyneeseen väkijoukkoon ja vielä pommeja täyteen lastatulla autolla. Sen lisäksi viranomaiset ovat se joukko, jonka harteilla on loppupeleissä vastuu maahan päästetyistä Jumalansotureista.
Mitä tulee päättäjien, silmää tekevien ja median toimiin, ei voi todeta muuta kuin, että pipo silmillä mennään. Jos puhutaan pelkästään Suomen kontekstissa, niin moniko suomalainen on menettänyt henkensä tai terveytensä turvapaikanhakijoina maahan tulleiden toimesta ja kuinka moni ulkomaalainen suomalaisen toimesta viimeisen 25 vuoden aikana, jolloin turvapaikanhakijoita on vastaanotettu?
Teillä päättäjillä ja medialla on pääsy näihin lukuihin, jos vain tahtoa riittää. Suosittelen tutustumaan niihin, jotta teidän jotka saarnaatte ei saa antaa pelolla ja vihalle valtaa alkaisitte ehkä miettimään kokonaisuutta. Nyt teidän puheenne on pelkkää kaksinaismoraalista sananhelinää.
Ihmiset haluavat toimenpiteitä turvallisuutensa takaamiseksi, eivät ympäripyöreää hölinää ja vielä vähemmän sitä, että heitä syytetään yleistäen asioista, joihin he eivät ole, eivätkä tule syyllistymää