Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen ottivat myöhäishipit vallan Suomessa. Baltian maat olivat ajantasalla ja käyttivät tilaisuutensa liittymällä NATOon, Suomen sosialistinen Tasavalta tuudittautui Euroopan Unioniin ja sen antamaan turvaan.
Venäjällä vallan otti entinen KGB:n Eversti jonka mielestä Neuvostoliiton hajoaminen oli historian suurin geopoliittinen katastrofi. Samaan aikaan kun Suomessa ja Euroopassa rakennettiin multikulttuurillista ja sosialistista ihannemaailmaa tuhoamalla mm omia asevoimia kotimaassa ja vieraita NATOn ristiretkillä demokratiaa viemässä milloin minnekin, rakenteli Putin entisten neuvostojohtajien kanssa uutta suurvaltaa.
Suomi on siis puun ja kuoren välissä. Vaikka jo Georgian kriisi näytti miten Venäjä reagoi strategisesti tärkeiden rajanaapuriensa halusta liittyä NATOon ja Euroopan Unioniin, hakattiin Suomessa edelleen päätä siihen kuulluisaan Karjalan mäntyyn. Venäjä näytti jo silloin tuleensa takaisin peliin maailman resurssien jaosta.
Romanttisesti voi toki kuvitella, että Putin on vain sotaisa mielipuoli ja länsimaat demokratian sanansaattajia, jotka vapauttavat sosialistiveljiään pahojen diktaattorien ikeestä, mutta silloin voi miettiä myös sitä, miksi niin monen afrikkalaisen ja lähi-itäläisen diktaattorin ei tarvitse täytätä samoja ehtoja kuin vaikka Gaddafin, Saddamin ja Putinin?
Koska Suomessa asuu pääasiallisesti omahyväisiä puupäitä jotka työntävät päänsä jumiin mihin tahansa reikään, etteivät he vain menettäisi omia etujaan tai joutuisi oman kuplan ulkopuolelle, ollaan tilanteessa jossa vaihtoehtoja ei ole.
Kuten pääministeri Katainenkin sanoi, Suomi ei ole puolueeton. Suomi noudattaa EUn ulkopolitiikan linjaa myös Venäjän kanssa. Se tarkoittaa siis sitä, että Suomi osallistuu kaikkiin pakotteisiin ja vaikka toivomuksia voi suomalaiset esittää, on eri asia kuunnellaanko niitä.
Ukrainassa tapahtuu Georgian toisinto sillä erotuksella, että Venäjä on vahvistanut valtakuntaansa viisi lisävuotta ja Ukrainan, toisin kuin Georgian tapauksessa Ukrainassa vallan kaappasi huutoäänestyksellä EUn ja NATOn tukemat oppositiovoimat. Kuka Ukrainassa on sitten provosoinut on eri jutun paikka, mutta sen verran kompetenttia veikkaukselleni länsimaista antaa edesmenneen kaverini kertomat asiat ajasta, jolloin hän oli mukana CIAn kouluttamana palkkasotilaana vaihtamassa hallitusta sekä Angolassa, että Komorien saarilla.
NATO-optiota ei siis reaalimaailmassa ole olemassa, ilman Venäjän samanlaista reaktiota kuin Georgiassa ja Ukrainassa. Jo pelkästään Ruotsin virallinen liittyminen NATOon nostaa sotilaallista painetta Itärajallamme ja Venäjän ydiniskun harjoitus Ruotsiin jossa ruotsalaiset yllätettiin housut kintuissa kertoo, että itänaapurissa ollaan valmiina.
Euroopan Unionilla ei ole varteenotettavaa yhtenäistä armeijaa ja voimakkaimmat asevaltiot Euroopan Unionissa kuuluvat NATOon. On vaikea uskoa, että NATO taas lähtisi pelastamaan Suomea sen enempää kuin Georgiaa tai Ukrainaa, koska vastassa on Venäjä, eikä mikään sotilaallisesti kehittymätön kamelikuskeista koostuva armeija.
Suomen johdolla on siis kova paikka, koska käteen on euroseikkailussa jäämässä musta-Pekka. Tilannetta ei auta se, että maan johdossa on liuta todellisuuden tajunsa kadottaneita broilereita.
Tästä kaikesta kyllä varoiteltu, mutta viestintuojat on ammuttu nanosekunnissa.
Nyt voi siis vain pitää sormia ristissä ja toivoa, että asia ratkaistaan diplomaattisesti, ennen kuin laukaustakaan vaihdetaan ja ennen kuin suomalaiset broilerit aiheuttavat sen, että pitää laittaa pojat taas rajalle kokardin ja vyön kera.
