Usein saa kuulla siitä, että suomalaisten pitäisi heittää ennakkoluulot roskakoriin ja kohdata rohkeasti erilaisia ihmisiä. Ajatus on kaunis, mutta myös äärimmäisen naivi, jopa Suomen mittapuussa.
Jokapäiväisessä elämässä Suomessa, päiväsaikaan toreilla ja turuilla on suhteellisen helppoa ja turvallista kohdata erilaisia ihmisiä, mutta on myös tilanteita joihin ei kannata ehdoin tahdoin itseään tunkea, ei vaikka olisi itse suvaitsevaisuuden perikuva.
Mistä sitten ennakkoluulot kumpuavat? Usein kuulee väitettävän, että vieraan pelosta, tai tietämättömyydestä.
Kun ennakkoluulottomana lähdin Detroitin Eight Milen alueella etsimään paikkaa josta saisin kahvia ja tupakkaa, ei minulle tullut pieneen mieleenikään se, ettei valkoihoisen miehen ole kovin järkevää liikkua kyseisellä alueella yksin. Tämän minulle kertoi jälkeenpäin poliisi, joka totesi, että mitä ilmeisimmin tietämättömyyteni pelasti minut hankaluuksilta.
Sao Paolossa ennakkoluulottomuuteni taas johti hankaluuksiin, koska minulle ei tullut mieleenikään, että joku haluaisi minut siellä ryöstää. Terveyteni ja ehkä jopa henkeni säästyi kahden brasilialaisneitosen ansioista, jotka osasivat ennakoida tilanteen. Onhan se varmasti erikoinen näky, kun vaalea hippi toikkaroi Sao Paolon yössä eksyneen näköisenä.
Kolumbian Bogotasta olin kuullut jo sen verran, että ymmärsin olla menemättä mihinkään takki auki kuten Suomessa. Kaveri ei ymmärtänyt ja lompakko vietiin sadan metrin päässä sotilaiden vartioimasta hotellistamme, vaikka hänellä olikin kolumbialainen seuralainen.
Thaimaassa olen aina muukalainen, jota thaimaalaiset kutsuvat nimellä farang. Vaikka Thaimaa on suhteellisen turvallinen paikka, niin siellä farang on aina thaimaalaista huonommassa asemassa. Farangille kaikki maksaa enemmän, jopa virallisesti. Farang ei saa Thaimaassa myöskään tehdä mitään työtä, johon ei tarvita erikoisosaamista. Silloinkin työluvan saaminen on kiven alla. Thaimaassa ei farang saa omistaa yhtiöstä enemmistöä.
En ole kuitenkaan koskaan kokenut sitä rasismiksi, vaan olen ymmärtänyt sen siten, että maassa ollaan maan tavalla. Paikallisen kielen ja tapojen oppiminen avaa kuitenkin aivan uusia mahdollisuuksia elämään Thaimaassa.
Terveet ennakkoluulot on hyvä säilyttää, sillä kuten jo todettua, ne eivät välttämättä synny ihan tyhjästä, eikä pelkästään subjektiivisesta yhden ihmisen kokemuksesta.
Uskoisin, että jopa äärimmäisen suvaitsevainen ihminen ei tieten tahtoen halua asettaa itseään vaaraan, ei edes lähtemällä ravintolan sulkemisaikaan Varissuolla yksin kävellen kotiin.
