Oikein tekee häijyä lukea ja kuunnella tekopyhiä vasemmiston puudeleita, jotka hymisevät tyytyväisyyttään kun ei olemassa olevalle valtiolle myönnettiin tarkkailijavaltion status.
YK, jota voi hyvällä syyllä verrata edeltäjäänsä Kansanliittoon, menee sieltä missä aita on matalin.
Suomalaiset vasemmiston puudelit ovat muka hyvin huolissaan ihmisoikeuksista ja rähisevät joskus jopa antisemitismiin verrattavaan tyyliin Israelista ja palestiinalaisten tilanteesta Lähi-Idässä. Mutta kun on kysymys esimerkiksi Somalimaan itsenäisyyden tunnustamisesta, ei ketään kiinnosta. Vielä vähemmän näitä tyyppejä tuntuu kiinnostavan Kurdien tilanne ja Kurdistanin itsenäisyys.
Missä mennään? Pelottaako se islam niin paljon, ettei islamilaisille valtioille kuten Turkille, Iranille ja Irakille uskalleta esittää vaatimuksia, eikä niiden toimintaa haluta julkisesti arvostella?
Kurdit, joita on yhteensä noin 25-30 miljoonaa, ovat maailman suurin etninen ryhmä, jolla ei ole omaa valtiota. Useimmat kurdit asuvat Turkissa, mutta monet asuvat myös Iranissa, Irakissa, Armeniassa ja Syyriassa.
Kurdien nationalismi ja kamppailu itsenäisen kurdivaltion perustamiseksi on ollut voimakasta jo 1800-luvulta alkaen. Ottomaanien valtakunta, eli silloinen Turkki kattoi osia Balkanista, Vähä-Aasian, suuria osia arabimaista ja Egyptin. Valtakunta hajosi 1. maailmansodan seurauksena, ja voittajamaat jakoivat maa-alueet keskenään.
Ensimmäisessä rauhansopimuksessa, joka allekirjoitettiin Sèvres`ssä vuonna 1920, otettiin huomioon kurdien toivomukset. Sen mukaan kurdienemmistöiset alueet tulisi erottaa itsenäiseksi kurdien valtioksi. Tästä ajatuksesta kuitenkin luovuttiin vuoden 1923 Lausannen sopimuksessa. Sen sijaan että kurdit saisivat oman maansa, sai Turkki pitää itsellään kurdeille alun perin suunnitellun alueen. Muut alueet joutuivat Iranin ja brittien hallitseman Irakin haltuun, sekä Ranskan kontrolloimalle Syyrialle. Tämä uusi sopimus sai kurdit nousemaan aseelliseen kapinaan ja se oli alkua itsenäisyystaistelulle, joka jatkuu yhä tänäkin päivänä.
Suurin osa kurdeista asuu Turkissa. He ovat joutuneet maan muiden etnisten vähemmistöjen tavoin systemaattisen syrjinnän kohteeksi sen jälkeen, kun Turkista vuoden 1923 Lausannen sopimuksen jälkeen tuli itsenäinen tasavalta. Turkkilaiset kukistivat sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen nousseen kurdikapinan hyvin armottomasti. Useita satoja maaseutukyliä poltettiin, laajoja kurdiväestön pakkosiirtoja pantiin toimeen ja satoja kapinallisia hirtettiin. Kemal Atatürk, uuden tasavallan maanisä, korosti voimakkaasti yhtenäistä turkkilaista identiteettiä, ja kurdeihin ynnä muihin vähemmistöihin kohdistettiin kovakätistä turkkilaistamispolitiikkaa. Vasta vuonna 1938 Turkin hallitus sai kurdikapinalliset kontrolliin. Samaan aikaan kurdien kansallisliike kuitenkin voimistui, ja 1970-luvun lopulla Abdullah Öcalan perusti Kurdien työväenpuolue PKK:n.
PKK aloitti sissisodan vuonna 1984, ja sillä oli tukikohtia sekä Irakissa että Syyrian kontrolloimilla alueilla Libanonissa. Turkkilaiset viranomaiset vastasivat PKK:n sotatoimiin tekemällä kostoiskuja kurdien siviiliväestöä vastaan. Taistelut olivat kovimpia kurdien ydinalueilla Kaakkois-Turkissa. Kurdeilla oli tukikohtia Irakissa, minkä takia Turkki hyökkäsi Pohjois-Irakiin PKK-jäsenten ja näiden olinpaikkojen löytämiseksi. PKK:n johtaja Abdullah Öcalan vangittiin ja tuomittiin vuonna 1999 kuolemaan, mutta tuomio muutettiin elinikäiseksi vankeusrangaistukseksi Turkin poistaessa kuolemantuomion oikeusjärjestelmästään vuonna 2002.
YK on päättänyt pysyä kurdivaltion itsenäistymiseen liittyvän konfliktin ulkopuolella.
YK pitää PKK:ta terroristijärjestönä, mutta raketteja itsenäisen valtion alueelle ampuva Hamas ei sitä ole?
Kaikille tekopyhille ihmisoikeuksien puolustajille pitäisi antaa palestiinalaishuivi, AK-47 ja menolippu Gazaan.
