Maailma on ikävä paikka. Vielä ikävämmäksi se muuttuu kun oman valtion päämiehet ja päättäjät ovat huolissaan kaikesta muusta paitsi niistä, joista niiden kuuluisi olla, eli oman maan kansalaisista jotka viime kädessä heidät edustajikseen valitsee ja heidän palkkionsa maksaa.
Jatkuvasti saa lukea siitä, kuinka pienen viisimiljoonaisen kansan tulee olla globaalissa maailmassa solidaarinen, koska sillä menee hyvin ja se on rikas maa.
Entäs me suomalaiset? Kuka olisi meistä ja meidän hyvinvoinnistamme huolissaan? Mekin olemme olemassa, emmekä ole ajatelleet mihinkään kadota.
