Tukholma-syndrooma on arkikielinen nimitys psykologiselle tilalle, jossa panttivangeille tai muulla tavoin vastoin tahtoaan kaapatuille henkilöille kehittyy myötämielinen suhtautuminen kaappaajiinsa. Tämänlaisesta solidaarisuudesta voi seurata monimutkaisia ongelmia, kun vangitut alkavat auttaa vangitsijoitaan toteuttamaan suunnitelmaansa tai pakenemaan poliisilta. Syndroomasta kärsivät vangitut saattavat antaa jälkeenpäin vangitsijoistaan heille myötämielisiä todistuksia.
Eurooppaa ollaan kaappaamassa sekä USAn vapaakauppasopimuksen piiriin, että islamilaisen maailman vaikutuspiiriin, mutta mitä tekee eurooppalainen. Käyttäytyy kuin Patricia Hearst.
Vuosikymmeniä rakennettu tasa-arvo ja rauhan tila ollaan heittämässä roskakoppaan vain ja ainoastaan Tukholman-syndroomaa sairastavien päättäjien ja kansanosan halusta. Soraääniä ei kuunnella, vaan ne kuitataan vihapuheina, rasismina, impivaaralaisuutena tai minä tahansa, jotta syndroomaa sairastavien illuusio ei hajoa.
Mitä esimerkiksi liikkuu islamin uskoisten maahanmuuttoa kannattavien feministien tai naisten päässä? Entä homoseksuaalien, ateistien, tai muuta uskonsuuntausta noudattavien. Ei mitään. Ei yhtään mitään.
On helppo heitellä, ettei ISIS, Boko Haram, tai muut vastaavat kurkunkatkojakerhot ole oikeaa islamia, mutta sellaisen väitteen heittäjältä kysyn, kuinka moni muslimi kieltää profeettansa teot vääryyksinä, sillä ne historiaan kirjoitetut teot ovat juuri niitä, joihin nämä uskonsoturit omansa perustavat?
Miksi eurooppalaiset ampuvat itseään polveen jos ja kun amerikkalaiset niin haluavat? Mistä johtuu vanhan mantereen alennustila?
Olemme me varsinaisia idiootteja, ja idiooteille käy usein äärimmäisen huonosti.
