Jotta voisi ymmärtää edes alkeellisesti islamin profeetan pilkkaamisesta aiheutuneita murhia, uhkailua ja kaaosta, pitää käsittää profeetta Muhammadin arvo joka ainoalle islamin uskoa tunnustavalle, oli hän sitten ns maltillinen, tai fundamentalisti.
Muhammad on jokaiselle islamin uskoa tunnustavalle pyhä profeetta, joka eli nuhteettoman ja tavoiteltavan arvoisen elämän. Yksikään, toistan, yksikään islamin uskoa tunnustava ei kritisoi mitään tekoja tai ratkaisuja, mitä Muhammad elämämänsä aikana teki, olivatpa nämä teot nykyaikaisella mittarilla sitten kuinka makaabereja tahansa.
Islamin uskon perustaja Abū al-Qāsim Muḥammad ibn ʿAbd Allāh ibn ʿAbd al-Muṭṭalib ibn Hāshim, paremmin tunnettu profeetta Muhammadina, eli 500-600-luvun vaihteessa Arabian niemimaalla. Muhammad oli uskonnollinen, sotilaallinen ja poliittinen johtaja, jonka välityksellä Jumala lähetti ihmisille lopullisen ja täydellisen ilmoituksen, joka on koottu kirjaan nimeltä koraani.
Koska Muhammadin tehtävä oli saattaa islamin usko ihmiskunnan tietoon, teki hän päätöksiä ja tekoja myös sotilaallisena, että poliittisena johtajana. Muhammadin käskystä tapettiin hänen elinaikanaan jumalan, tai profeetan pilkasta suuri määrä ihmisiä, ja sama meno on jatkunut aina meidän päiviimme asti.
Jos ja kun Muhammadin elämä oli virheetön, niin mitä ilmeisimmin hänen toteuttamansa, tai määräämänsä murhat kuuluivat Jumalan tahtoon ja näin ollen niitä ei voi yksikään muslimi kyseenalaistaa.
600-luvun pilakuviksi voisi kutsua esimerkiksi juutalaisen runoilijan Abu Afakin pilkkarunot Muhammadista ja hänen väkivaltaisesta tyylistään käännyttää ihmisiä muslimeiksi. Abu Afakin kohtalo oli täysin sama, kuin esimerkiksi Charlie Hebdon pilapiirtäjien, mutta sillä erotuksella, että itse Muhammad antoi fatwan.
Esimerkkejä on toki muitakin ja ne kaikki löytyvät islamilaisista lähteistä. Tätä taustaa vasten on ymmärrettävää, että monet muslimit avautuvat mediassa ymmärtämättöminä länsimaista yhteiskuntaa ja siihen liittyvää verellä ostettua sananvapautta kohtaan, jonka yksi perustarkoituksista on saada kritisoida kyseenlaisia keinoja käyttäviä auktoriteetteja, tapahtui se sitten härskeillä kuvilla, tai asiapohjaisella kritiikillä. Perussanoma ei muutu. Sananvapaus joko on, tai ei ole.
Muslimien tulisi piiloteltujen uhkailujen(jos piirrätte, tulee iskuja) ja terroristien ymmärtämisen sijaan yrittää ymmärtää sellainen fakta, että jos ei Euroopassa olisi annettu miljoonia ihmisuhreja sananvapautemme saavuttamiseksi, mannerta hallitsisivat Espanjan inkvisaattoreiden, tai Hitlerin kaltaisten diktaattorien mustavalkoinen maailma, jossa islamia ei edes hyväksyttäisi.
