Pelko ja viha

Maahanmuuttokritiikki ei ole mikään uusi asia, vaan se alkoi jo 90-luvulla ensimmäisten hyväosaisten somalien saapuessa Suomeen Neuvostoliitosta, jossa nämä entisen Somalian diktaattorin Siad Barren lähipiiriläiset olivat opiskelemassa. Neuvostoliiton kaaduttua paluuta vanhaan kotimaahan ei yksinkertaisesti ollut, joten oli löydettävä uusi paikka jossa elää. Kaikki eivät suinkaan jääneet Suomeen, vaan osa katosi Ruotsiin, Iso-Britanniaan ja muihin Euroopan maihin, jotkut Pohjois-Amerikkaan asti.

Kritiikki kohdistui silloinkin pääosin niihin instansseihin, jotka sinisilmäisesti tavoittelivat omaa etuaan kuuntelematta varoituksia siitä, mihin täysin erilaisten kulttuurien asuttaminen maahan voi pahimmillaan johtaa. Jo silloin saatiin kuulla rasismista, muukalaispelosta ja tietenkin siitä, kuinka taloudellisesti heikkoina aikoina pelko kohdistetaan heikkoihin vähemmistöihin.

Internetin yleistyessä 90-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa siirtyi rasismisyytöksillä tukahdutettu maahanmuuttokritiikki verkkoon ja ihmisten arkielämässä tapahtuneet kokemukset eivät enää jääneet kertomatta isolle yleisölle median sensuurin takia.

Astrid Thorsin uusi ulkomaalaislaki sai täystyrmäyksen ja sitä vastaan kerättiin addressi, jonka vaikuksesta yhdessä kansalalaismielipiteen kanssa lakia kiristettiin huomattavasti. Sitä voidaan pitää ehkä merkkipaaluna, jolloin ensimmäisen kerran päättäjien suunnitelmiin halpatyövoiman tuomisesta lyötiin kunnolla kapuloita rattaisiin.

Monet löysivät kanavan kritiikilleen perussuomalaisista, jotka saivatkin vuoden 2008 kunnallisvaaleissa huikeat 337 lisäpaikkaa kunnanvaltuustoissa, muiden mm SDPn ottaessa raskaasti takkiinsa.  Suvaitsevaisena itseään pitävien tahojen reaktio ”väärästä” vaalituloksesta oli raju.

Alkoi tie kohti eduskuntavaaleja 2011. Kritiikki kohdistui edelleen pääosin päättäjiä ja Suomen maahanmuuttopolitiikkaa kohtaan, mutta toki joukkoon mahtui niitäkin joiden mielestä ihon musta väri on hyvä syy älämölöön.

Alkoi ennen näkemätön syyllistämisrumba, jossa lähes kaikkia maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvia lyötiin rasismikortilla ja tietysti myös viha- sekä pelkokortilla.

Suvaitsevaisena itseään pitävä kansanosa alkoi yhdessä päämedian kanssa käyttämään sellaisia termejä kuin muukalaisviha, muukalaispelko, vieraan pelko, islamofobia, joita perusteltiin heidän omalla pelollaan 30-luvun tapahtumista, rasismin lisääntymisestä ja jopa tulevista keskitysleireistä ja polttouuneista. Käyttöön otettiin vihapuhelaki ja lehdet kirkuivat suomalaisesta rasismista, paluusta Impivaaraan ja jopa oululaisesta tervasta orjalaivojen pohjassa, mutta kaikki syyttely kolahti omaan nilkkaan ja perussuomalaiset ottivat jälleen vaaleissa voiton, tällä kertaa murskaavan sellaisen.

Suomalainen on joka tapauksessa sen verran hölmö, ettei opi kerrasta eikä kahdesta, vaan sama laulu on jatkunut aina näihin päiviin asti. Maahanmuuttajat niputetaan puheissa ja kirjoituksissa samaan nippuun aivan kuten maahanmuuttokriittiset ja suvaitsevaisetkin. Näin ollen media mahdollistaa sen, että minkäänlaiset järkevät kannanotot eivät pääse esille. Jos ruotsissa humanitaarisen maahanmuuton tuomat ongelmat ovat eskaloituneet jo tasolle, missä lähiöt palavat ja näyttävät sotatantereelta, ollaan Suomessa vasta vaiheessa jossa toisen polven humanitaaristen maahanmuuttajien kulttuurien väliin putoaminen tulee esiin vielä sattuman varaisina väkivallan tekoina tekopyhää länsimaista kulttuuria edustavia kohtaan.

Jos nyt oletetaan, että maahanmuuttokritiikissä olisi kysymys pääosin muukalaispelosta ja siitä, miten täysin erilaisesta kulttuurista tulevat ihmiset sopeutuvat Eurooppaan, niin voi hyvällä syyllä kysyä, kumman osapuolen pelosta on tullut jossain osin täyttä todellisuutta? Kumman osapuolen uhkakuvat olivat ja ovat todellisempia?

Pelko ja viha ovat täysin luonnollisia tunnetiloja, mutta jos jompi kumpi suomalaista hallitsee, niin se on pelko siitä, mitä muut meistä ajattelevat. Rationaalisuudella ei ole siinä tunnetilassa mitään sijaa.

Tietoja Jari-Petri Heino

Paljon kokenut ja vielä enemmän nähnyt.
Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.