Ulkoparlamentaarinen vasemmisto

”Kyllä se on kehityskelpoinen, mutta ei vielä puheenjohtajan saappaisiin. Liian vihreä ja ympäripyöreä.”

Näin totesi vanhan kannan vasemmistoaktiivi Hannu Suhonen Suomen Kuvalehdelle, nykyisen kulttuuri- ja urheiluministerin vieraillessa Kymeenlaaksossa vuonna 2008, silloisena kansanedustajana ja vasemmistonuorten puheenjohtajana.

Paavo Arhinmäki aloitti politikoimisen jo peruskoulun ala-asteella. Eräänä päivänä ruokaa oli keitetty turhan niukasti; se loppui ennen kuin kaikki nälkäiset suut oli ruokittu. Arhinmäki ja muut nuoret toverit hakkasivat veitsiä ja haarukoita lautasia vasten ja kieltäytyivät poistumasta ruokalasta ennen kuin saisivat lisää ruokaa.

Puoluepolitiikkaan, vasemmistoliiton kunnallisvaaliehdokkaaksi, Arhinmäki lähti vuonna 1996. Hän johti vasemmistonuoria vuosina 2001–2005, ja on ollut kaupunginvaltuutettu vuodesta 2001. Eduskuntapaikka jäi täpärästi saavuttamatta vuonna 2003.

Silloin vitutti päiväkausia niin paljon, että päätä särki”, hän muistelee.

Vasemmistonuori ja kunnallisvaaliehdokas Arhinmäki oli mukana organisoimassa vuoden 2000 kuokkavierasprotestia, presidentinlinnan itsenäisyyspäivänjuhlia vastustavaa mielenosoitusta.

Vuonna 2001,  tapahtuma lähes riistäytyi täysimittaiseksi mellakaksi. Tapahtuman yhteydessä esiintyi  linnanjuhlien kutsuvieraiden taksien potkimista tai heiluttelua.

Vasemmistonuorten puheenjohtaja ja kaupunginvaltuutettu Arhinmäki kertoi olleensa paikalla Kansan Uutisten reportterina ja kiisti osallistuneensa kyseisiin tekoihin.

Vuonna 2002 Arhinmäki kutsuttiin Linnan juhliin Vasemmistonuorten puheenjohtajana. Hän hyväksyi kutsun.

Syyskuussa 2004 Arhinmäki tunkeutui kymmenien muiden ympäristöaktivistien kanssa viidennen ydinvoimalan rakennusalueelle Olkiluotoon. Hän kuvailee tempausta kirjassaan Punavihreä sukupolvi,  hienoksi esimerkiksi avoimesta kansalaistottelemattomuudesta ja ympäristöaktivismista.

Syyskuussa 2006 Vasemmistonuorten puheenjohtaja ja kaupunginvaltuutettu Arhinmäki otettiin kiinni Smash Asem -mielenosoituksessa poliisin vastustamisesta epäiltynä. (Noin kohdassa 6:30)

Syyte Helsingin käräjäoikeudessa vedettiin kuitenkin oikeudenkäynnin aikana pois kahden poliisin myönnettyä, että Arhinmäki ei ollut saanut selvää poistumiskäskyä.

Arhinmäki haastoi Korhosen vasemmistoliiton puheenjohtajuudesta ylimääräisessä puoluekokouksessa vuonna 2006, jolloin Suvi-Anne Siimeksen seuraajaa valittiin. Hän hävisi tuolloin Martti Korhoselle äänin 273–150.

Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa Arhinmäki  valittiin Arkadianmäelle kansanedustajaksi 6586  äänellä. Arhinmäki ilmoitti käyttäneensä eduskuntavaaleihin 2007 yhteensä noin 36 000 euroa. Avustuksia hän sai puolue- ja työväenjärjestöiltä vajaat 17 000 euroa ja yksityisiä lahjoituksia vajaat 7 000 euroa.

Suurimmat lahjoittajat olivat Vasemmistonuoret ja Rakentajien vasemmistoyhdistys ry. Omia varojaan hän käytti noin 12 000 euroa.

Arhinmäki täydensi alkuperäistä ilmoitustaan sen jälkeen, kun vaalirahoituksesta oli noussut kohu ja hän oli arvostellut siitä muun muassa keskustaa.

Kutsu Linnaan oli jatkossakin taattu, mutta loppuiko ulkoparlamentarismi?

Kyllä mä voisin sellaista yhä harkita. Jos katsoisin, että on erityisen tärkeää, että kansanedustaja osallistuu tuollaiseen. Avoin kansalaistottelemattomuus on yksi hyvä tapa ilmaista mielipiteitä”.

Totesi kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu ja Vasemmistonuorten puheenjohtaja Paavo Arhinmäki vuonna 2008 Suomen Kuvalehdelle.

Arhinmäellä on politiikkaakin suurempi intohimo: jalkapallo. Siihen hän on valmis tuhlaamaan rahaa, aikaa ja luonnonvaroja.

Vuonna 2007 Kansanedustaja ja vasemmistonuorten puheenjohtaja Arhinmäki ärsyyntyi Suomi-Serbia jalkapallomaaottelussa sekä Suomen huonosta pelistä, että serbialaisfanien banderollista, jossa luki: ”Kosovo is Serbia” ja poistui protestinomaisesti stadionilta kesken ottelun ja huutaen mennessään serbialaisfaneille: ”Kosovans’ murderers!”.

Samana vuonna vasemmiston nuorisojohtaja Arhinmäki nähtiin jalkapalloseura Jokereiden katsomossa väkijoukon mukana herjaamassa heidän tapettuja kollegoitaan.

– Missä on Holsti ja missä on Palo, Steen Steen Christensen, kuului Jokereiden kannustushuuto.

Arhinmäki on jankuttanut kyllästymiseen asti, että juuri vasemmistoliiton pitäisi olla se puolue, joka vie aktivistien asiaa eteenpäin eduskunnassa. Hän uskoo, että uudet politiikan teemat nousevat kansalaisjärjestöistä. Ainakaan ne eivät nouse eduskuntatalon sisältä.

Vuonna 2009 Paavo Arhinmäestä tuli Vasemmistoliiton puheenjohtaja. Hän voitti äänestyksessä vastaehdokkaana kansanedustaja Merjä Kyllösen äänin 34-20.

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki oli vuoden 2011 eduskuntavaalien Helsingin vaalipiirin äänikuningas 17 099 äänellään. Ydinvoimaan tiukan kielteisesti suhtautuvasta punavihreästä, arvoliberaalista  ja vahvaa aatteellisuutta kannattavasta Paavo Arhinmäestä leivottiin Kataisen hallituksen kulttuuri- ja urheiluministeri.

”Vasemmiston on päivitettävä käsitystään työstä ja työläisistä.Pätkätyöläiset, kulttuurin tekijät, tutkijat, tietotyöläiset, toimihenkilöt ja pizzapaikan pitäjät ovat työläisiä siinä missä telakalla tai rakennuksilla raatavat” – Paavo Arhinmäki, puheessaan Vasemmistoliiton ja Sosialidemokraattien yhteisessä vappujuhlassa Hakaniemen torilla vuonna 2008 –      

Lähteet:

Suomen Kuvalehti

Youtube

Iltasanomat

Aamulehti

YLE

Tietoja Jari-Petri Heino

Paljon kokenut ja vielä enemmän nähnyt.
Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa