Vaihdetaan nuoret sankarit ja pulskat puritanistit kansaan!

Kun kansalta kuuluu soraääniä on se merkki siitä, etteivät asiat ole hyvin. Siinä kun vallanpitäjät eivät halua kuunnella, pelottelevat toiset tahot vihapuheen lisääntymisen johtavan uuteen 30-lukuun. Tämä toki sopii vallanpitäjille, koska sen avulla voidaan rajoittaa ihmisten vapauksia, aina sitä tärkeintä, eli sananvapautta myöten.

Versaillesin rauhansopimuksen nöyryyttävät ehdot, saksalaisen kansallistunnon höykyttäminen ja hyperinflaatio, olivat erinomainen ponnahduslauta sille synkälle 30-luvun jaksolle, joka suuressa osassa Eurooppaa pimensi ihmisten elämän vuosiksi. Ja kaikki tämä tapahtui äänestämällä, koska kukaan muu ei kuunnellut nöyryytettyä kansaa.

Samaan aikaan myös Venäjällä tyytymätön kansa otti väkivalloin itselleen vallan ja saman tyytymättömyydentilan takia myös suomalaiset saatiin tappelemaan toisiaan vastaan verisesti.

Vallankumouksen kaava on hyvin yksinkertainen. Se vaatii sisäisen tilauksen ja se tulee sillä, että suurin kansanosa eli keskiluokka on tyytymätön. Vähemmistöt on helppo hallita ja pieni eliitti liian laiskan pulskaa, tai politiikasta liiaksi hyötyvää välittääkseen asiasta. Mutta kun velkarahaeliitti herää pikkuhiljaa todellisuuteen, alkaa tapahtua joko vaaliuurnilla tai peräkammareissa.

Olisiko siis syytä miettiä sellaista tosiasiaa, että pinnan alla kytee ja sitä samaa tapahtuu koko Euroopassa? Olisiko syytä miettiä, että sulkemalla suut ja rajoittamalla vapauksia otetaan askel kohti 30-lukua, kun taas vähättelemällä ihmisten ongelmia ja leimaamalla tyytymättömät ihmiset ties miksi, ollaan jo siellä?

Suomen nuoret johtajat ovat täysin liian vihreitä kuljettaessaan Suomea suuren maailman myrskyihin ja vanhat johtajat aivan liian pulskia puuttuakseen asiaan.

Suomi tarvitsisi juuri nyt äärimmäisen vahvaa arvojohtajaa, jottei historia jälleen kerran toistaisi itseään. Koska sellaista ei ole näköpiirissä ja joukkoja johdetaan takaapäin, tulisi Suomen mitä nopeimmiten siirtyä Sveitsin malliseen suoraan demokratiaan.

Sveitsin kansalaiset tietävät kuka muodostaa hallituksen, eikä Sveitsi ole ajautunut sotaan sitten vuoden 1847  jälkeen. Muutenkin niillä menee suhtellisen hyvin, talouskriisistä huolimatta.

Tietoja Jari-Petri Heino

Paljon kokenut ja vielä enemmän nähnyt.
Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa