Ihmiskunnan historia osoittaa vääjäämättömästi, että asiat ratkaistaan viime kädessä fyysisellä voimalla.
Kättä pidempää fyysisissä kamppailuissa käyttävät toki muutkin kädelliset kuin ihminen, mutta ihminen on vienyt <selviytymistaistelun> aivan uusiin ulottovuuksiin kehittämällä aseita, joilla muonavahvuudesta poistetaan miljoonia yksilöitä yhdessä silmänräpäyksessä.
Puheet ampuma-aseiden omistamisesta ja saatavuudesta kiihtyvät joka kerta kun siviilihenkilö tekee ampuma-aseella henkirikoksen. Kuvio on sama lähes kaikissa yhteiskunnissa, koska suhtautuminen aseisiin on kolmijakoinen. Puolesta, vastaan ja ei kiinnosta.
Kovin usein ne ihmiset, jotka eri ideologisista syistä ovat aseita vastaan, eivät ole kiinnostuneita tekikö surmatyön entinen balkanilta kotoisin oleva kriminaali laittomalla aseella, vai parikymppinen koululainen laillisella. Pääasia on, että aseet kielletään, tai niiden saantia vähintään rajoitetaan antamatta kovinkaan monta ajatusta sille, miksi siviilihenkilö yleensä päätyy tälläiseen ratkaisuun.
Harva aseita vastustava tai pasifisti kuitenkaan kieltäytyy aseellisesta avusta silloin kun sille on tarvetta.
Näillä henkilöillä on myös usein ajatuksena, että aseet kuuluvat vain viranomaisille, eli väkivaltakoneistolle.
Eräs viime vuosisadan varmasti kuuluisimmista politiikoista totesi näin vuonna 1935.
”Tämä vuosi tulee jäämään historiaan. Ensimmäistä kertaa sivistyneellä kansalla on täydellinen aserekisteri. Kaduista tulee turvallisempia, poliisista tehokkaampi ja maailma tulee seuraamaan tulevaisuudessa esimerkkiämme.”
Adolf Hitler 15.4.1935
Muita siviilien aseiden omistusta rajoittaneita maita olivat mm
Turkki vuonna 1911 (vuosina 1914-1917 tuhottiin 1,5 miljoonaa armenialaista)
Neuvostoliitto vuonna 1929 (60 miljoonaa toisinajattelijaa vangittiin ja surmattiin)
Kiina vuonna 1935 (1948-1952 vangittiin ja surmattiin yli 20 miljoonaa toisinajattelijaa)
Kambodza vuonna 1956 (Yli miljoona ihmistä surmattiin vuoteen 1977 mennessä)
Ihmisiä saa toki hengiltä satoja tuhansia myös ilman ampuma-aseita, josta Ruanda on erinomainen esimerkki.
Hitler-kortti on vähän kulunut, mutta noin kokonaisuutena olet valitettavasti hyvin oikeassa.
Väkivaltakeskustelun vääristyneisyys koulumurhien kohdalla on ilmiselvä vasemmiston heikko kohta. Ruandassa kuoli luokkaa 20% väestöstä. Silti ohjaaja Juha Hurme lausui 2009 seuraavaa:
http://areena.yle.fi/radio/1726043
Haastattelija: [..]Mitäs te haluaisitte sanoa ”Titus Andronicuksen” kautta?
…
Ajassa 38:20
Haastattelija: Entäs Juha Hurme?
Hurme: ”Olen sillä alueella elämässäni, että en halua sanoa teatterillani yhtään mitään, vaan mä haluan tehdä semmoisia esityksiä, että yleisö saa niistä mahdollisimman paljon ajatuksia, mitä ne ikinä sitten ovatkin. Ja sen tähden mainiosti tämän Tiitus-näytelmän voisin tehdä, koska me eletään maassa, jossa käydään Ruanda-oikeudenkäyntejä, jossa on aivan hämmästyttävä koulumurhatiheys, joka on hyvin pornografinen myyntikuvaltaan,
ja tämä näytelmä selkeästi sopisi tämmöiseen maahan, jonka muistaakseni Pohjois-Suomen väkivaltatilastot ovat tilastollisesti asukasta kohden pahemmat kuin Afrikan sota-alueiden, eli kyllä kosketuspintaa löytyy, niin ilman sen kummemminen erittelemättä sitä teemaa mä uskon, että tässä meillä on näytelmä, jonka voisi vielä sen huimassa lennossa myllyttää ihmisten nähtäville ja epäilemättä se puhuttelisi yhteiskunnallisesti.”
Litterointi omani.
Musta ”Hitler-kortti on vähän kulunut”-kortti on aikalailla typerä.