Rakastan lapsia ja vahuksia. Ai miksi? No siksi, että molemmat ovat niin rehellisiä, että sattuu. Siinä kun lapsi on rehellinen kokemattomuuttaan, on vanhus rehellinen kokemuksesta.
Vilkas lapsi ei ole sairas. Vilkkaalla lapsella on liian usein aidon tekemisen puute. Häiriköivä lapsikaan ei ole aina häirikkö, vaan tuntee usein olonsa ulkopuoliseksi.
Vanhuudesta on muiden kuin vanhusten vaikea sanoa oikeastaan mitään ja siitäkin syystä olisi syytä kuunnella heitä eikä politiikkoja, mutta jokainen niin kutsuttu aikuinen on ollut lapsi, eikä ole äärettömän vaikea hypätä hänen saappaisiinsa ja muistella miltä se tuntui. Ihmisellä on sellainen ominaisuus kuin kaukomuisti, jota ei tietokoneella korvata .
