Älyllisen epärehellisyyden aikakausi

Nykyään on lähes päivittäistä, että ohimosuonet alkavat nykiä kun lukee sosiaalista mediaa, puhumattakaan valtamedian uutisista ja ajankohtaisohjelmista. Kuinka paljon ihmiset ovatkaan valmiita huijaamaan toisiaan ja varsinkin itseään saavuttaakseen jonkinlaista hyväksyntää yhteiskunnassa?

Ihminen on sosiaalinen eläin ja sitä kautta on toki ymmärrettävää, että selkäranka taipuu monessa asiassa kuin balsapuu, mutta hyväksyttävää se ei missään tapauksessa ole. On myös ymmärrettävä, että sosiaalisessa mediassa roikkuminen vääristää äkkiä maailmankuvaa, jos ei tasapainota sitä liikkumalla myös reaalimaailmassa. Vaikka sosiaalista mediaa seuraamalla tuntuu välillä siltä, että suurin osa suomalaisista on täysin kyllästyneitä siihen EU-politiikkaan jota Suomessa toteutetaan, on kylmä totuus se, että ne suomalaiset joita edes hitunen kiinnostaa oman maansa asiat, antavat äänensä jokaisissa vaaleissa aina samoille tahoille. Looginen johtopäätös tästä on, että suurin osa suomalaisista ei välitä tuon taivaallista niistä muutoksista jonka kourissa Suomi nykyisen EU-politiikan takia on. Suomen EU-linja kun määrittää myös Suomen maahanmuuttolinjan, josta päästäänkin aasinsillan kautta itse asiaan, eli humanitaarisen maahanmuuton järjettömyyteen.

Suomi on aina tehnyt oman osuutensa paremmin kuin hyvin, mitä tulee maailman pelastamiseen. Pieni kansakunta on jo vuosia lähettänyt sekä rahaa, että muuta apua maailman kriisipesäkkeisiin miljardien edestä. Sen lisäksi Suomi on ottanut jo 70-luvulla pakolaisia sekä Chilestä, että Vietnamista eikä näiden kulttuurien kanssa ollut juurikaan ongelmia. 90-luvulla kuitenkin kaikki muuttui, kun Suomeen valui Neuvostoliiton hajoamisen aikaan satoja somaleita jotka olivat pääosin Somalian sen aikaisen diktaattorin Siad Barren Neuvostoliitossa loisinutta eliittiä. Vaikka suurin osa näistä silloin tänne tulleista somaleista olikin hyvin maallistuneita aina pukeutumistaan myöten, voi sanoa, että silloin aukaistiin Pandoran-lipas Johanna Suurpään johdolla.

Nyt on aikaa kulunut lähemmäs kolmekymmentä vuotta ja älyllinen epärehellisyys vain kasvaa. Euroopassa on esimerkkejä vaikka kuinka miten huonosti islamilaisista takapajuloista tulevat ihmiset sopeutuvat, mutta kaikki varoitukset hukkuvat vihervasemmiston pitämään älämölöön ja poliittisesti korrektit edustajat eivät taas uskalla näiden painostuksen alla avata suutaan siitä, mitä todellisuudessa tapahtuu.

Terrori-isku, lukuisat tapot, pahoinpitelyt, raiskaukset, ahdistelut ja varkaudet ovat osa tämän kulttuurin mukanaan tuomia ilmiöitä. Kulttuurilliset vuosisatoja vallinneet tavat ja käytös eivät lopu kuin seinään rajoja ylitellessä. Jos taas väittää, ettei tälläinen kuulu kyseiseen kulttuuriin, niin silloin pitää osata vastata, miksi asiat sitten näissä maissa ovat kuten ovat? Myöskään sillä, että suomalaiset tekevät samoja asioita ei ole mitään merkitystä, koska jokaisella maalla on omat ristinsä kannettavana, eikä se, että tälläisiä asioita tapahtuu myös suomalaisten tekemänä ole mikään argumentti sille, että tälläisiä tekoja tulee ymmärtää ja hyväksyä muualta tulleiden tekemänä ja lakaistaan ongelma maton alle. Sen lisäksi islamilaisen kulttuurin kasvatille kyseisten tekojen tekemisen kynnys on paljon pienempi.

Tämän mainitsemisesta tosin on vaarana joutua käräjille, tai vähintään eristetyksi yhteiskunnasta, riippuen mainitsijan yhteiskunnallisesta statuksesta. Varmaa joka tapauksessa on, että niinkin mitätön ihminen kuin allekirjoittanut on eristetty mielipiteidensä vuoksi myös omasta ammatistaan ja siinä etenemisen mahdollisuudet on näin ollen torpattu.

Kirjoitin tämän vain ja ainoastaan sen takia, että olen niin loputtoman kyllästynyt tähän älylliseen epärehellisyyteen joka EU-, ja maahanmuuttopolitiikasta keskusteltaessa esiintyy. On kuin olisi nähnyt jo vuosia pahaa unta, joka ei vain lopu.

 

Tietoja Jari-Petri Heino

Paljon kokenut ja vielä enemmän nähnyt.

Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.