Vaalit ovat tulossa ja Suomen kansa elättelee muutoksen alkamista kahdeksan vuoden toivotalkoiden jälkeen. Vaan turha on toivonsa. Suomen kansalla menee pääasiallisesti niin hyvin, ettei mitään isompaa muutosta ole tälläkään kertaa tulossa. Pikkupuolueet elävät ideologioidensa orjana, jonka tuloksena yksikään heidän ehdokkaistaan ei pääse eduskuntaan. Olisi ehkä kannattanut sopia teknisiä vaaliliittoja.
Keskustaa on veikattu vaalien voittajaksi ja koska Suomessa on edelleen suuri määrä kuormasta syöviä bisneksen tekijöitä niin tuulimylly- ja paskakaivoteollisuudessa, tulee mitä ilmeisimmin näin myös käymään.
Eurooppalainen lobbauspolitiikka jolla imetään Suomi tyhjäksi seuraavan vaalikauden aikana näyttää olevan suomalaiselle kategoriassa, ihan sama.
Juha Sipilää on veikkailtu pääministeriksi, mutta tarkkaavaiset politiikkaa seuraavat ovat ymmärtäneet, ettei Olli Rehn jättänyt paikkaansa Euroopan Unionin sisäpiirissä perhesuhteiden takia, vaan sen takia, että Suomi tarvitsee hyvin Eurooppamyönteisen pääministerin. Juha Sipilä tyytyy varmasti hyvin mielellään elinkeinoministerin salkkuun, jatkaakseen bisneksiään suomalaisten verovaroilla.
Perussuomalaisten Timo Soini sanoi viimeksi eilen, että Kreikalle ei myönnetä lisäpaketteja jos, siis JOS perussuomalaiset ovat vaalien jälkeen isoin puolue. Soini ilmaisi myös, että heidän linjansa on lähellä Keskustaa ja siinä onkin sitten jo enemmistö. Vaikka Soini onkin politiikan konkari, niin ilman isoimman puolueen statusta, on hänelle tarjolla sisäministerin paikka, jonka hintana on Kreikan kolmas apupaketti. Myös äänestäjien joukosta on tullut hyväksyntää joustaa Kreikan kohdalla, kunhan hallitukseen mennään ja vaikutetaan muihin asioihin.
Asioihin vaikuttaminen Suomen sisäpolitiikassa, kun muu politiikka päätetään eurooppalaisissa kabineteissa, tulee olemaan joka tapauksessa äärimmäisen vaikeaa, ellei jopa mahdotonta.
Seuraavassa hallituksessa istuu suurella todennäköisyydellä äärimmäisen eurooppalainen kokoonpano johon kuuluvat ainakin. Pääministeri Olli Rehn. Valtionvarainministeri Juhana Vartiainen, sekä ulkoministeri Alexander Stubb ja puolustusministeri Carl Haglund.
Seuraavalla hallituskaudella tuleekin sitten kylmää kyytiä. Suomi laitetaan Kreikan tapaan kovalle kulukuurille yksityistämisen, halpatyövoiman ja julkisen sektorin leikkausten saattelemana. Euroopan Unionin liittovaltiosta ja NATO-jäsenyyden hakemisesta ei enää tingitä. Sen merkkinä on kaikkien tulevien eduskuntapuolueiden yksimielisyys Venäjän uhasta.
