Journalistin etiikka ja vastuu

Viime päivinä on uutisoitu äärimmäisen ahkerasti kahdesta onnettomasta luuserista, jotka olivat suunnitelleet iskua Helsingin yliopistolle. Iskun suunnitelijat paljastuivat kun he olivat yrittäneet houkutella mukaansa kolmatta henkilöä, joka ilmoitti asiasta poliisille.

Medialle ei jälleen kerran valitettavasti riittänyt se, että nuoret sankarit jäivät nalkkiin omaa lapsellisuuttaan, vaan sen on lietsottava pelkoa ja vihaa saadakseen juttujaan  myytyä.

Näiden nuorten sankarien yhdistämiseksi äärioikeistoon riitti toisen luuserin natsiheilaus oikeuden istunnon alussa ja nuoren naisen halveksunta natseja ja yleensä kaikkia ideologioita kohtaan sivutettiin näppärästi. Vihasta on täysin älytöntä puhua näiden nuorten kohdalla, katkeruudesta kylläkin.

Media hehkuttelee nuorten suunnitelleen murhaavansa ainakin 50 ihmistä, ellei jopa enemmän. Kun sitten katsoo sitä arsenaalia, jonka poliisi on takavarikoinut, niin ei voi kuin ihmetellä. Käsiaseen mallinen varsijousipyssy ja kolme nuolta. Muutamia patruunoita ja pari lipasta, sekä ILMEISESTI myrkyn tekemiseen tarvittavia kemikaaleja. Kliimaksin huippuna nuorelta mieheltä on median mukaan löytynyt sukupuolisiveellisyyttä loukkaava valokuva lapsesta.

Jos ja kun näillä spekseillä tehdään kahdesta syrjäytyneestä nuoresta äärioikeistolaisia pedofiilijoukkomurhaajakandeja, niin onko media lainkaan ajatellut, miten paljon tälläisen tapauksen laaja ja tarkoituksenhakuinen uutisointi voi saada hereille tapauksia, jotka eivät yritä tappaa 50 ihmistä ampumalla kolmella nuolella käsiaseen mallisella varsijousella, heittelemällä patruunoilla tai lippailla, tai mikä pahinta, jotka eivät yritä värvätä ketään ulkopuolista?

Tietoja Jari-Petri Heino

Paljon kokenut ja vielä enemmän nähnyt.
Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.