Omaishoitajuus lähtee välittämisestä, ei palkkion suuruudesta.
Omaishoitajuus on fyysisesti äärimmäisen raskasta niille, jotka sitä eniten pyytettömästi ilman isompaa apua tekevät, eli vanhuksille, jotka pitävät huolta puolisostaan.
Henkisesti raskasta se on jokaiselle omaishoitajalle.
Seurattuani neljä kuukautta äitini kuihtumista syövän kourissa saattohoidossa, oli minulle itsestään selvää, etten voi jättää vaikeasti sairasta isääni mihinkään laitokseen kuihtumaan.
Nyt olen seurannut kuusi vuotta isäni kuihtumista keuhkoahtaumataudin ja silmänpohjan rappeutumisesta aiheutuneen sokeuden kourissa.
Olen ottanut asiaan etäisyyttä viimeksi heinäkuussa 2011 muutaman viikon lomalla.
Muutama vapaapäivä ei vapauta velvollisuuden tunteesta ja niidenkin eteen pitää tehdä paljon järjestelyjä.
Omaista hoitaessaan joutuu monesti miettimään homman mielekkyyttä.
Miksi minulla on velvollisuus toimia äitinä, aviopuolisona ja henkilökuntana?
