Astuvatko homot avioliittomiinaan?

Rakkaus ja ihmisoikeudet ovat useasti argumenttina homojen avioliitto-oikeudelle ja samaa retoriikkaa käytetään myös Ottawan sopimuksen ratifioimiselle. Avioliitto, joka on ihmisen kehittämä haihatus kahden ihmisen väliselle sopimukselle viettää yhteistä aikaa, on ollut kautta historian myös synonyymi riistämiselle ja pakottamiselle.

Henkilökohtainen mielipiteeni avioliitoista ja myös homoavioliitoista on, että kun kaksi aikuista ihmistä haluaa tehdä sopimuksen yhteiselosta jonkun muun tahon määräämällä tavalla, niin minä esitän surunvalitteluni, etenkin, jos argumenttina liitolle on kahden aikuisen ihmisen välinen “rakkaus”.

Vuonna 2010 avioliittoja solmittiin Suomessa 29 952 ja samana vuonna avioeroja oli 13 619. Rekisteröityjä parisuhteita solmittiin Suomessa vuonna 2010 322 kappaletta ja samana vuonna rekisteröityjä parisuhteita purettiin 64 kappaletta.

Nämä ovat toki vain lukuja ja niistä ei pysty lukemaan niitä kärsimyksiä, joita rakkauden, tai jonkin muun syyn takia solmitut liitot saattavat pitää sisällään, ennen kuin päädytään eroon. Vielä vähemmän niistä selviää miten paljon tälläisissä liitoissa ovat heittopusseina lapset.

Rakkauden ja seksuaalisuuden niputtaminen on myös hieman kyseenalaista, vaikka Harlekiini-sarjoissa ja vastaavissa unelmoidaankin seksuaalisen hekuman huipusta rakkauden täyttymyksenä. Rakkaus hiipuu useimmissa tapauksissa ajan myötä, ja joissain tapauksissa se muuttuu tottumukseksi, mutta seksuaalisuus on ja pysyy sen takia, että sen perusteet ovat puhtaasti myös ihmiseläimellä lisääntymisviettiin liittyviä. Jokainen saa uskoa halutessaan ikuiseen rakkauteen, mutta todellisuutta se tuskin täydellisesti vastaa. Ihmisen suurin ongelma näyttää olevan se, että uskonnot ovat sekoittaneet pakkaa vuosisatojen saatossa ja ihmiset uskovat oikeasti olevansa luomakunnan kruunuja. Voi kuitenkin olla, että esimerkiksi satoja miljoonia vuosia maailman kehitystä seuranneet krokotiilieläimet ovat asiasta toista mieltä.

Koska avioliitto on instituutiona lähinnä kirkon hallussa, pitäisi kirkko ehdottomasti irroittaa valtiosta ja säätää tasavertainen laki, jossa jokainen täysi-ikäinen saisi leikkiä kotia ihan millä tahansa nimikkeellä. Helpointa olisi varmasti, että aikuiset ihmiset ottaisivat elämänsä omiin käsiinsä ja tekisivät keskenään ne sopimukset mitä yhteiselo vaatii, eivätkä huutaisi yhteiskuntaa hoitamaan sitäkin asiaa omasta puolestaan. Päähän taputtelevassa holhousyhteiskunnassa se tuntuu ehkä käsittämättömältä ajatukselta, mutta silti se taitaa olla ainoa keino jos haluaa päättää omasta elämästään.
Homoseksuaalien adoptio-oikeus on sitten jo kimurantimpi asia. Haastavinta asiassa on lähdetäänkö sitä puntaroimaan  tunteiden vai faktojen kautta. Perusasiana voitaisiin pitää lapsen asemaa, sillä lapsi ei ole mikään kivakiva pehmolelu, jonka voi heittää syrjään kun ei enää nappaa leikkiä kotia, tai jaksa pureutua ongelmiin joita lapsen elämässä riittää ilman aikuisten itsekkyyttäkin. Lapsen saaminen on ehkä oikeus, mutta velvollisuuden pitää painaa puntarissa enemmän.

Faktana voidaan pitää myös sitä, että suurella osalla homoseksuaaleista on täysin toimivat ruumiinosat jälkeläisten tekemiseen, mutta tunnepitoinen ajattelu estää liian useasti mahdollisen jälkeläisten saamisen toimenpiteellä, joka on hyväksi todettu jo satojen tuhansien vuosien ajalta. Jos kuitenkin  unohdamme edellä mainitun ja siirrymme takaisin tunneperäiseen ajatteluun, on suurin ongelma tämänhetkisissä homoadoptioissa globaali suhtautuminen asiaan. Ruotsissa on esimerkiksi homoadoptio sallittu jo 2000-luvun alusta, mutta yhtään ainoaa homoadoptiota ei ole silti tapahtunut ja syynä on juuri globaali suhtautuminen. Maat, joista lapsia eniten adoptoidaan, omaavat täysin erilaisen käsityksen seksuaalisuudesta ja sen tarkoituksesta kuin useat liberaaleiksi itseään kutsuvat länsimaiset “hyvinvointivaltiot”.

Jos ja kun jatketaan pelkästään tunteilla ajattelemista ja sohimista, seurauksena ei voi olla mikään muu kuin adoptiokiintiöt homoseksuaaleille ja jokainen voi kohdallaan miettiä, onko se oikea ratkaisu ja ajatellaanko siinä lainkaan adoptoitavaa. On epä-älyllistä argumentoida sillä, kuinka hyviä vanhempia homot tai heterot voivat olla, koska molemmat voivat olla myös aivan yhtä juoppoja ja muuten vain väkivaltaisia kusipäitä kuin kuka tahansa, sillä he kaikki ovat myös ihmisiä.

Elämää voi siis elää yhdessä ilman yhteiskunnan “virallista” siunausta, mutta jos yhteiskunta ottaa oikeudekseen määrätä miten aikuiset saavat liittojaan sopia, niin sen pitää silloin ehdottomasti olla tasavertaista. Sen takia ainoa vaihtoehto on kirkon täydellinen erottaminen valtiosta, sillä se on uskontojen mukana se taho, jolla ei ole ihmisoikeuksista ja varsinkaan tasvertaisuudesta minkäänlaista käsitystä.

Tietoja Jari-Petri Heino

Paljon kokenut ja vielä enemmän nähnyt.

Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaus kohteessa Astuvatko homot avioliittomiinaan?

  1. Susku sanoo:

    Etelä-Afrikka adoptoi myös rekisteröidyille pareille. Ruotsalaisilla ei vain ole kontaktia sinne.

Vastaa