Fritz Gerlich oli mies, joka osasi lukea rivien välistä kuka julistaa sotaa. Rahanhimo ja pelko aseman menettämisestä yhteiskunnassa, saivat kuitenkin monet sulkemaan silmänsä ja korvansa sille, mitä ympärillä todellisuudessa tapahtui.
Lopputuloksena oli diktatuuri, jossa mustaan pitkään nahkatakkiin pukeutuneet tyypit hakivat vääränlaiset ja väärin ajattelevat ihmiset ”parempaan talteen”. Loppuvaiheessa näitä vääränlaisia ja väärin ajattelevia kuljetettiin junilla ympäri Eurooppaa. Toisia lopulliseen pisteeseen ja toisia uudelleen ohjelmoitaviksi.
Koko kansakunta valjastettiin järjestelmällisesti sensuurin, pelon ja propagandan avulla kuulemaan sekä uskomaan yhteen ja ainoaan totuuteen. Toisena vaihtoehtona oli menettää vapautensa ja pahimmassa tapauksessa henkensä, kuten kävi myös Fritz Gerlichille.
Lopullisesti vallan siirtymisen diktatuurin käsiin varmisti valtiopäivätalon tuhopoltto, jonka jälkeen alkoivat muut toimenpiteet.
Syyttämällä oman maan kansalaisia uskonnollisista ja poliittisista syistä ali-ihmisiksi ja vertailemalla heitä valtakunnallisessa mediassa torakoihin ja luteisiin, saatiin aikaan hysteria, jolla pystyttiin keräämään tavallisten saksalaisten joukosta suuri määrä keskitysleirin vartija-ainesta. Kotimaan sisältä alkanut omien kansalaisten vainoaminen päättyi maailmanlaajuiseen paloon, jonka jälkiseurauksista Eurooppa ei ole vieläkään täysin palautunut.
Ihminen ei kuitenkaan olisi ihminen, jos se ottaisi opikseen tekemistään virheistä.
Vain muutamaa vuosikymmentä toisen maailman sodan ja sitä edeltäneen poliittisen hirmumyrskyn tuhoja sai sosialismi jälleen uhrinsa. Tällä kertaa Kauko-Idässä, jossa propagandalla ja pelolla lietsottiin kouluja käymättömät työläiset ottamaan valta ulkoparlamentaarisin keinoin. Silmälasipäiset ammuttiin varmuuden vuoksi, koska heidän oletettiin lukeneen paljon ja luonnostaan heikkonäköisillä oli vain paskempi tuuri.
Miljoonat ihmiset saivat kärsiä ja miljoonat kuolla jalon aatteen, eli sosialismin puolesta.
Sosialismi on ismeistä inhoittavin, sillä se sisältyy jo luontaisesti ihmisen perusvaistoihin, mutta historian valossa sen perusteella on hiljaisesti hyväksyen tapettu miljoonia ihmisiä jo paljon ennen vapauden, veljeyden ja tasa-arvon takia katkottuja päitä, puhumattakaan sen jälkeisistä ajoista.
Koska Suomessa tuntuu olevan menossa vaihe, missä määrättyä osaa kansasta saa ruoskia yhteisen hyvän nimeen ja valtamedia sen hiljaisesti hyväksyy, on syytä olla yhä enenevässä määrin mediakriittinen. Historia toistaa itseään vain ja ainoastaan, jos ihmiset hylkäävät oikeudenmukaisuuden omien etujensa ajamiseksi.
