Suomalaiset on aina tunnettu maailmalla harvasanaisena mutta rehellisenä kansana, joka pitää sen minkä lupaa. Suomi on ainoa maa maailmassa joka on maksanut aina velkansa ja myös maailmansodan jälkeiset sotakorvaukset täysmittaisina, sekä ennen määräaikaa.
Tämä kaikki on tehty siksi, että suomalaisilla olisi antaa tulevaisuus myös jälkipolville.
Suomalaiset ovat edelleen pääosin harvasanaista ja rehellistä kansaa, mutta jokin on myös muuttunut. Nykyään suomalaiset maksavat myös muiden maiden velkoja. On eurokriisimaiden takauksia ja maksupaketteja, kehitysapua, kriisinhallintaa, ilmaston pelastamisoperaatioita, direktiivejä joiden kanssa kukaan muu ei pidä kiirettä, muiden maiden ilmavalvontaa ja kolmannen mailman ihmisten asuttamista.
Samaan aikaan hyvinvointivaltion kulissit alkavat rakoilla. Ihmisiä on työttöminä satoja tuhansia, tuhansia on asunnottomana, tuhansia ruokajonoissa, tuhansia mielenterveyseläkkeellä. Palkkoja halutaan alentaa, tavallisten ihmisten saavutetuista etuuksista leikataan, veroja korotetaan ja tulevat sukupolvet velkaannutetaan miljardeilla jotta tämän hetken kulissi hyvinvointivaltiosta ja itseään eliittinä pitävän kansanosan elämä saadaan rahoitettua.
Vaikka asia voi tuntua mitättömältä rahallisesti, niin koska olette viimeksi kuulleet virkamiesten etuisuuksien leikkaamisesta puhumattakaan edustajiemme palkanalennuksista?
Miten tämä kaikki on mahdollista?
Siten, että liian suurella osalla suomalaisia on oma lehmä niin pahasti ojan puolella, että kokonaisuuden hahmottaminen kärsii. On toki ymmärrettävää, että kun asiat ovat itsellä jotakuinkin hyvin, ei tulevaisuuden ongelmiakaan haluta liiaksi ajatella. Carpe diem, kyl se siitä sitten ja katotaan sitä sitten ajattelu on vallallaan.
Suurimmalla osalla suomalaisista on ollut jo niin pitkään leipää ja sirkushuveja, että niitä pidetään itsestään selvyytenä. Niillekin joilla asiat eivät ole menneet kuten Strömsössä, juoksevat sosiaalietuisuudet mitään tekemättä.
Kukaan ei Suomessa kuole nälkään ja köyhyyskin on lähinnä illuusio, jota paremmin toimeentulevat pitävät yllä, jotta olisi jotain säälittävää ja kauhisteltavaa.
Valitettavasti rahan tullessa tulonsiirroilla elävän pankkitilille, kolahtaa jonkun muun pankkitilille tästä johtuen vielä enemmän. Suomessa on kymmeniä- ellei satojatuhansia ihmisiä jotka saavat palkkansa siitä, että jollain menee Suomessa ja maailmassa huonosti.
Nykyaikana, jolloin sähkö tulee pistorasiasta ja internet-yhteys on ihmisoikeus kuvitellaan, että maailmaa muutetaan nostamatta persettä penkistä ja kitisemällä sosiaalisessa mediassa.
Kun ennen ihmiset hiihtivät satoja kilometrejä kerätäkseen nimiä kansalaisaddressiin, hoidetaan sama asia nykyään muutamalla hiiren klikkauksella ja tuudittaudutaan siihen, että sillä olisi jotain merkitystä. Sanotaan, että ainakin päättäjät huomaavat mitä kansa on mieltä.
Eivät huomaa, sillä heitä ei kiinnosta. Miksi kiinnostaisikaan, kun todellista muutoshalua ei ole.
Ja miksi olisi, kun kaikki on loppujen lopuksi kuitenkin äärimmäisen helppoa.
Se on helppoa nyt, mutta samaan aikaan Suomi velkaantuu enemmän kuin koskaan jotta tätä illuusiota voidaan pitää yllä.
Olisiko jo aika ajatella tulevia sukupolvia ja nostaa se takamus penkistä, ennen kuin on liian myöhäistä? Velkaantuminen pitää saada katkeamaan ja omasta kuormasta syövät päättäjät on saatava joko vaihtoon, tai tekemään töitä kaikkien suomalaisten eduksi.
Vaikka isämme ja äitimme ovat tehneet pitkän päivätyön sotiessa tulevaisuutemme puolesta, sekä maksaessa muiden aiheuttamia velkoja ja korvauksia, ei jälkipolville tule asettaa samanlaista kohtaloa vain sen takia, että me olemme itsekkäitä ja saamattomia nahjuksia.
Jos haluamme, että meitä kuunnellaan ja että tapahtuu muutoksia, pitää sen näkyä fyysisesti vaaliuurnilla ja esimerkiksi eduskuntatalon edessä kymmenien tuhansien ihmisten massoilla, kuten tapahtuu muuallakin maailmassa.
Muutoksen on tultava ennen kuin on liian myöhäistä. Jos ei itsemme, niin lastemme takia.
