7.6.1991. Markka sidotaan Suomen yksipuolisella päätöksellä ecuun.
Suomi sitoutuu omasta aloitteestaan seuraamaan EY:n valuuttakurssien kehitystä. Arvostelijat huomauttavat, että markka on sitomishetkellä yliarvostettu ja se täytyisi devalvoida hallitusti ennen ecu-kytkentää.
15.11.1991. Markka devalvoidaan.
Ecu-kytkennän arvostelijoiden ennusteet toteutuvat. Markan devalvoiduttua noin 15% se sidotaan uudestaan ecuun.
18.3.1992. Suomi jättää jäsenhakemuksensa Euroopan yhteisölle.
Suomi ottaa ratkaisevan askeleen yhdentymistiellä vain hieman yli kuukautta ennen kuin ETA-sopimus allekirjoitetaan Portossa 2.5.1992.
1.2.1993. Itävalta, Suomi ja Ruotsi aloittavat jäsenyysneuvottelut Brysselissä.
Maat ilmoittavat alustavasti hyväksyvänsä Maastrichtin sopimuksen ja acquis communautairen (kaiken sopimusten ulkopuolisen EY-lainsäädännön, johon kuuluvat myös EY-tuomioistuinten päätökset).
21.-22.6.1993. Eurooppa-neuvosto Kööpenhaminassa.
Jäsenyysneuvottelujen tahti on kiihtynyt. Tavoitteeksi asetetaan neuvottelujen päättäminen 1.3.1994 mennessä sekä jäsenyys 1.1.1995 alkaen.
2.8.1993. Valuuttakriisi johtaa EMS:n vaihteluvälin kasvattamiseen.
Epäilyt EMU:n uskottavuudesta ja tulevaisuudesta voimistuvat. Entisestä kapeasta valuuttaputkesta on jäljellä vain rippeet.
1.11.1993. Unionisopimus tulee voimaan.
Saksan valtiosääntötuomioistuin hyväksyy Maastrichtin sopimuksen 12.10. Maastrichtin sopimus ratifioidaan ennen lokakuun loppua, minkä jälkeen se on lainvoimainen. Euroopan Unioni syntyy.
4.5.1994. Euroopan parlamentti hyväksyy liittymissopimukset.
Arvovalta- ja aikataulupaineessa Euroopan parlamentti hyväksyy suurella enemmistöllä Suomen liittymisen unioniin. Liittyminen edellyttää vielä sopimusten allekirjoittamista Korfun Eurooppa-neuvoston yhteydessä 24.-25.6.1994, hakijamaan kansanäänestystä ja maan parlamentin ratifiointia.
24.6.1994. Eurooppa-neuvosto Korfulla.
Suomi allekirjoittaa EU:n liittymissopimuksen. Suomen puolesta sopimuksen allekirjoittaa pääministeri Esko Aho. Myös tasavallan presidentti on Suomen valtuuskunnassa mukana. Allekirjoituksen jälkeen sopimus on vielä ratifiotava Suomen parlamentissa.
16.10.1994. Suomen neuvoa-antava kansanäänestys EU-jäsenyyssopimuksesta.
Suomen kansa ilmaisee kannattavansa Suomen liittymistä EU:n jäseneksi tuloksella 56,9%puolesta, 43,1% vastaan äänestysprosentin ollessa 74.
18.11.1994. Eduskunta äänestää Suomen liittymisestä EU:n jäseneksi.
Äänestys tapahtuu supistetussa perustuslainsäätämis-järjestyksessä? Ratkaiseva äänestys käydään vain kerran ja ääntenlaskennass huomioidaan vain jaa- ja ei-äänet. Liittyminen EU:n jäseneksi hyväksytään äänin 152-45.
Jäsenyyden kannattajat perustelivat liittymistä turvallisuustekijöillä ja taloudellisella hyödyllä: jäsenyys tarjoaisi suomalaisille yrityksille pääsyn unionin sisämarkkinoille ja mahdollistaisi samalla yleisen vakaan taloudellisen kehityksen. Lisäksi jäsenyys takaisi Suomelle mahdollisuuden vaikuttaa päätöksiin, jotka joka tapauksessa muovaisivat kansallisen politiikkamme sisältöä.
Vastustajat puolestaan katsoivat, että jäsenyys kaventaisi oleellisesti Suomen oikeutta määrätä omista asioistaan. Jäsenyyden pelättiin myös heikentävän peruselinkeinojen, lähinnä maatalouden, harjoittamista. Myös pelot rajojen avaamisen seurauksista ja sosiaaliturvan heikkenemisestä olivat syitä vastustukseen.
Liittyessään EU:n jäseneksi vuonna 1995 Suomi liittyi suoraan Euroopan talous- ja rahaliiton (EMU) toiseen vaiheeseen. Tällä vaiheella tarkoitetaan eri maiden talouksien lähentämistä siten, että EMUn kolmas vaihe eli yhteiseen rahaan siirtyminen sujuisi mahdollisimman helposti.
EMUn kolmanteen vaiheeseen siirryttiin tammikuussa 1999. Siitä lähtien euroa on voinut käyttää tilirahana. Vuoden 2002 alussa laskettiin liikkeelle eurosetelit ja -kolikot, jotka korvasivat vanhat kansalliset rahat kuten Suomen markan.
Kun nyt sitten armon vuonna 2012 vastustajien näkemykset näyttävät tulleen toteen, voi vain todeta, että eihän tässä näin pitänyt käydä.
