En kannata perustuloa

”We can’t solve problems by using the same kind of thinking we used when we created them”

– Albert Einstein-

Emme voi ratkaista ongelmia käyttämällä samanlaista ajattelua kuin luodessamme ne.

Suomen sosiali- ja terveysmenot syövät leijonanosan valtion budejstista, joten ongelma on olemassa.

Meillä on olemassa jo myös perustulo toimeentulotuen ja työttömyyspäivärahan muodossa, jotka ovat tarkoitettu väliaikaiseksi tueksi, eivät ansiotoimeksi.

Se, ettei sitä osata käyttää maalaisjärjellä ja sovittaa nykyaikaisen työelämän vaatimuksiin, johtuu järjettömästä byrokratiasta ja virkamiesten täydellisestä joustamattomuudesta. Virkamiehet, jotka päivittäin painivat asian ja kiukkuisten asiakkaiden kanssa, eivät ole jostain syystä halukkaita viemään ongelmia eteenpäin ja ratkaistavaksi. Sivumennen todeten, Suomessa on noin 400 000 virkamiestä jotka saavat palkkansa verotuloista, tai velkarahasta.

Mielestäni on turha rakentaa uusia himmeleitä vanhojen päälle, kun asiat olisivat ratkaistavissa pelkällä maalaisjärjen käytöllä. Suomalainen epäily- ja syyllistämispolitiikka on syvältä.

En pidä myöskään arbeit macht frei-politiikasta, joka näin kunnallisvaalien alla tulee monen puolueen taholta esiin. Syrjäytymisen syitä etsitään siitä, että nuorilla ei ole töitä tai koulutuspaikkaa. Syrjäytyminen ehkäistään parhaiten kuuntelemalla nuoria, sillä he jos jotkut tietävät, mikä heidän mielestään mättää. Jokainen päättäjistä on ollut nuori, joten ei kuvittelisi olevan kovin vaikeaa hypätä heidän saappaisiinsa. Vaikka ajat ovat muuttuneet, perustarpeet ovat pysyneet suurin piirtein samana. Holhouspolitiikka ja kaikkien samaan muottiin ajaminen pitää lopettaa. Se on suurin syrjäytymisen syy. Luottamusta oman maamme nuoriin ja ihmisiin, eikä ainaista syyttelemistä.

Harva ihminen tekee töitä sen takia, että olisi yhteiskuntakelpoinen. Suurin osa ihmisistä tekee töitä sen takia, että pystyy hoitamaan elämälle välttämättömät kustannukset ja mikä tärkeintä, hankkimaan jotain tarpeelliseksi katsomaansa, oli se sitten auto, asunto, lomamatka, tai viikonlopun kossupullo.

Perustuslain mukaan valtio on velvollinen hoitamaan mahdollisuudet työn tekemiselle ja sen teettämiselle. Mutta mitä tekee valtio? Haluaa lisätä työnantajien velvotteita, yritys- ja tuloverotusta ja lähes kaikkea työn teettämistä hankaloittavaa. Ulkomaalaiset yritykset jotka saavat toimia Suomessa kiittävät ja kantavat Suomessa tienatut eurot kotimaahansa kulutettaviksi. Verotus pitäisi saada ehdottomasti kulutuspainotteiseksi ja ihmiset töihin, sekä sitä kautta kuluttamaan.

Byrokratiaa pitää helpottaa myös itsensä työllistämisen kohdalla. Karrikoidusti. Jos ja kun joku haluaa työllistää itsensä ostamalla elannon nakkeja Siwasta ja myymällä niitä 20 sentin voitolla ihmisille turuilla ja toreilla, niin siihen pitää antaa mahdollisuus ilman saatanallista rallia. Kun ihmiset tienaavat, niin he myös kuluttavat ja se pitää maan pyörimässä. Perustarpeita ei kuulu verottaa rajulla kädellä, mutta kulutushyödykkeitä kylläkin. Kuka oikeasti tarvitsee 46 tuuman taulutelevisiota, voi maksaa tarpeestaan vaikka 3000 euroa, käyttää sitä takuuajan 2 vuotta ja lähettää sen afrikkalaisten ongelmaksi.

Kekkosen aikaan seitsemisenkymmentätuhatta työtöntä sai presidentin julistamaan poikkeustilan. Nyt kun työttömiä on virallisestikin yli 200 000 ja tempputyöllistetyt päälle, niin presidentti hääräilee perustamalla työryhmän, joka funtsailee missä vika kun nuorilla ei ole töitä. Samaan aikaan maata johtava pääministeri lupaa miljardien takuita samanlaista politiikkaa harrastaneille nyt konkurssikypsille sisällissodan partaalla oleville maille ja vannoo talouskasvun nimiin.

Erikoisina aikoina pitäisi pystyä valtiopäämiesten taholla erikoisiin ratkaisuihin, eikä roikkua vallankahvassa lupaamalla mikä-mikä maan politiikkaa.

Perustulo ei ole taudin parantamista, vain ja ainoastaan oireiden hoitamista.

Yritys ja tuloverotusta, sekä työnantajamaksuja pienemmäksi ja enemmän velvollisuuksia ainaisten oikeuksien vaatimisen sijaan myös työntekijöille. Ammattitaito ja osaaminen on se mitä myydään, ei siviilielämän ongelmat. Osaamisestaan pitää saada tekijää tyydyttävä korvaus jos ja kun myy sitä ja aikaansa. Sen pitää olla kuitenkin pääasiallisesti sekä ostajan, että myyjän keskinäiseen sopimukseen perustuvaa. Aina ei voi soittaa äidille, kuten Saarioisten mainoksessa. Joskus pitää oppia ajattelemaan myös itse.

Perustulolla on myös huono signaali. Ensinnäkin sitä pitäisi maksaa kaikille työikäisille Suomen kansalaisille, jotta se olisi tasa-arvoinen. Muuten se ei eroa vanhasta systeemistä muuten kuin siten, että etuisuudet siirtyisivät jonkin verran yhdelle luukulle. Se taas ei poista tarvetta sosiaalitoimelta, jos ja kun elämä kohtelee enemmän kuin kaltoin.

Vanha systeemi voidaan säilyttää muilta osin paitsi, että sitä tulee selkeyttää. Turha byrokratia ja paperinpyörittely pois. Työvoima pitää saada kohtaamaan järkevästi työnantajien kanssa ja TE-keskukset, jotka ovat helvetin esikartanoita osaamattoman ja kaikkivaltias-kompleksin omaavan henkilökuntansa takia, tulee lakkauttaa täysin hyödyttöminä. Entisen tyyppinen työvoimatoimisto riittää. Karrikoidusti. Kun otan vastaan työn kuukaudeksi, katkeaa työttömyyspäiväraha siksi ajaksi kun olen ansiotyössä. Koska työtä ei edelleenkään tehdä yhteiskuntakelpoisuuden takia, pitää kuukauden työrupeaman jälkeen työttömyyspäivärahan alkaa juoksemaan heti, eikä vasta viiden viikon päästä. Ei kuvittelisi olevan kovin vaikeaa nykyaikaisen tietoliikenneosaamisen aikakautena. Karensseja voidaan harkita, jos kuukauden tulot ovat selkeästi suuret. Tässäkin pitää käyttää maalaisjärkeä, sillä ne tulot menevät pääasiallisesti kiertoon kulutuksen muodossa.

P.S Kaduilla näkyvät mainokset, jossa mielikuvamaalaillaan pieni vauva sylissä ihanaa elämää ja sitä kuinka välittäminen on ihanaa, ovat mielestäni äänestäjien aliarvioimista. Eivät kuitenkaan niin härskejä kuin Kataisen peruuttamalla ei pääse eteenpäin. Ja varmasti pääsee, kun vain kääntää auton. Välittäminen lähtee vastuun antamisesta, jakamisesta ja sen ottamisesta, ei päähän taputtelemisesta ja sormen heristämisestä.

P.SS Tekstin kirjoittaja on köyhästä työläisperheestä, omaishoitaja ja muusikko ja teksti on kirjoittajan henkilökohtainen näkemys, ei perussuomalaisten linja.

Äänestäjät eivät ole tyhmiä ja nykyaikaisessa tiedonsaannin valossa eivät myöskään helposti harhautettavissa kivaihqu retoriikalla.

Tietoja Jari-Petri Heino

Paljon kokenut ja vielä enemmän nähnyt.
Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa