Poikaseni, kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan, totesi Axel Oxenstiera pojalleen.
Mahtoikohan edes Oxenstierna ymmärtää kuinka oikeassa hän oli?
Kunnallisvaalit ovat jälleen tulossa ja se näkyy niin istuvien kuin muidenkin ehdokkaiden, sekä puolueiden puheissa ja kirjoituksissa. Joka ainoa kerta ennen vaaleja nousevat unohdetut kansanosat äärimmäisen tärkeään asemaan, vain vajotakseen taas omaan yksinäiseen pimeyteensä, kun paikat eduskunnassa ja valtuustoissa on jaettu.
Esille tulee myös puhtaasti populistisia heittoja, jotka niin usein perustuvat pelkkään tietämättömyyteen jopa päättäjätasoa myöten. Eräs hyvistä esimerkeistä on venäläisten viisumivapaus, jonka avulla ratsastetaan sekä puolesta, että vastaan.
Se, mikä on viisumi ja mikä merkitys viisumilla on, ei kovasti kiinosta, vain ympäripyöreät heitot.
Viisumivapaus ei tarkoita sitä, että rajatarkastukset loppuvat. Viisumi on oleskelulupa, joka myönnetään eri tarpeisiin. Esimerkiksi Suomen kansalainen saa oleskella Thaimaassa 30 vrk pelkällä passilla, joka näin ollen toimii viisumina. Saapuessaan rajatarkastukseen, lyödään suomalaiseen passiin leima, joka oikeuttaa olemaan maassa sen 30 vrk. Yhdysvalloissa saa taas olla Suomen passilla 90 vrk. Pidempiin oleskeluihin pitää sitten hakea lähetystöstä viisumi, kuten myös silloin, jos kysymyksessä on työhön liittyvä matka.
Viisumiasioista suhteessa Venäjään ei myöskään päätetä enää Suomen eduskunnassa, vaan Brysselissä, johon päätöksenteko on pikkuhiljaa valumassa kokonaisuudessaan. Sen takaa Suomen uusi perustuslaki, johon on merkitty Suomen olevan osa Euroopan Unionia.
Järjestäytynyt rikollisuus taas ei viisumivapautta kaipaa. Sillä on aivan omat keinot hoitaa asiansa ja tälläkin hetkellä venäläinen järjestäytynyt rikollisuus on 100% varmasti Suomessa hoitamassa niitä bisneksiä, jotka ovat sille tärkeitä. Enemmän olisi syytä olla huolissaan Schengen-alueen vapaasta liikkumisesta, joka tarkoittaa sitä, että rajatarkastuksia tehdään vain pistotarkastuksina ja näin ollen kaikki Etelä-Euroopan pikkunilkit ovat jo saapuneet Suomeen, kuten saamme lähes päivittäin lehdistä lukea.
Paljon olisi muutakin sanottavaa päättäjien ajatuksista, mutta sitä saa mitä tilaa ja aina vain kovemmalla kädellä, jos ei itseä pätkääkään kiinnosta.
Jari-Petri Heino
