Kenelle kellot soivat?

Maailmassa kuolee ihmisiä päivittäin sodan  ja väkivallan seurauksena. Tälläkin hetkellä ihmisiä tapetaan Jemenissä, Mosulissa ja monissa muissa paikoissa poliittisten tai uskonnollisten erimielisyyksien takia.

Mutta kuka muistaa Aleppon? Miksi evankelis-luterilainen kirkkomme otti myötätuntonsa kohteeksi tämän yhden kaupungin ja tavakseen soittaa kelloja siellä kärsivien ihmisten puolesta? Keitä olivat nämä kärsivät ihmiset? Jatkuuko heidän kärsimyksensä nyt kun hallituksen joukot ovat vallanneet kaupungin ja häätäneet sieltä sitä vastaan taistelleet terroristijärjestöt?

Mosulissa ja Jemenissä taistellaan ja siviilit jäävät jalkoihin. Miksi kellot eivät soi?

Kirkoissa luetaan turvapaikkapäätöksiä. Miksi ja ketä varten?

Kenelle kellot soivat?

 

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Jätä kommentti

Koraani on jihadistien perustuslaki

Islamin radikalisoitumisen ja politisoitumisen voi laskea alkaneeksi ensimmäisen maailmansodan jälkeen ottomaanien valtakunnan hajoamisesta.Islamilaisessa maailmassa moni kokee tulleensa nöyryytetyksi ja kantaa siitä kaunaa. Moni hakee lohtua moskeijoista, mutta joskus niissä kytee pelko ja viha. Kyseessä on sukupolvesta toiselle periytynyt katkeruus. Islamin kohdalla pitää muistaa, että muslimit olivat ensin alistajia,kunnes heistä tuli alistettuja. Kairossa oli vielä 1900-luvun alussa valkoisia orjia. Moni islamilainen maa elää tällä hetkellä köyhyydessä ja siksi muslimit hakevat lohtua katsomalla menneisyyteen, jossa islamilainen maailma oli mahtava ja ulottui aina Atlantilta Intian valtamerelle.

Ensimmäinen maailmansota käynnisti islamilaisissa maissa järistyksen, jonka jäljet tuntuvat yhä. Vuonna 1917 länsimaat olivat kolonisoineet islamilaisen maailman ja hallitsivat sitä joko suoraan tai välillisesti. 1917 herätti katkeruutta kaikkialla muslimimaailmassa. He olivat kärsineet sotilaallisen tappion ja lisäksi oli tullut selväksi, että islam yhteiskunnan tukipilarina ja sääntönä ei toiminut, vaan se oli rapauttanut yhteisön ja näin osmanien valtakunta ja itsenäiset muslimivaltiot hajosivat. Sodan voittajavaltiot Englanti ja Ranska jakoivat osmanien valtakunnan omien etujensa mukaisesti ja Lähi-Itään syntyi monia pieniä valtioita, joita hallitsivat nukkehallitukset.

Turkissa Kenraali Mustafa Kemal(Atatürk) aloitti laajat uudistustoimet, joihin liittyi maan maallistaminen ja uudenaikaistaminen. Kalifaatti lopetettiin maaliskuussa 1924 ja paššan arvonimet lakkautettiin, joten Pašša Kemalista tuli jälleen Mustafa Kemal. Uskonnolliset koulut lakkautettiin ja yleinen oppivelvollisuus otettiin käyttöön. Islamilainen šaria-laki korvattiin Sveitsin lakiin perustuvalla lailla.

Muslimiveljet

Islamin ideologisointiin vaikuttivat keskeisesti Muslimiveljien teoreetikko Said Qutb (1906-1966) sekä pakistanilaisen Jamaat-i-Islamin perustaja Abu al-Ala Maududi (1903-1979). Muslimiveljet nousivat 1920-luvulla Egyptissä vastustamaan länsimaiden vaikutusta ja toivottivat vuonna 1952 Nasserin vallankaappauksen tervetulleeksi, vaikka pettyivät siihenkin myöhemmin.

Vuonna 1953 Said Qutb liittyi Muslimiveljiin ja pidätyksensä jälkeen kirjoitti vankilassa useita teoksia, joista tuli islamisteille keskeisiä ideologisia kulmakiviä. Hänestä tuli suosittu marttyyri ulkomaillakin, kun Egypti tuomitsi hänet kuolemaan vuonna 1966 terroritekojen suunnittelusta. Said Qutbin mukaan maailmassa oli meneillään länsimaiden johtama islaminvastainen salaliitto, joka oli tuottanut niin nationalismin, sekularismin, sosialismin, kommunismin, demokratian kuin kapitalisminkin, puhumattakaan Israelin valtion perustamisesta ja siionismista. Maududi puolestaan loi pohjan islamismin internationalismille, sillä hänen mukaansa ”nationalistisen” muslimin lojaalisuus ei saanut kohdistua alueeseen, rotuun tai kieleen, vaan hengellis-poliittiseen yhteisöön (Umma).

Jihadistien mielessä maailma jakautuu geopoliittisesti kahtia: islamilaiseen ja ei-islamilaiseen. Ei-islamilaiset, kafiirit tai dhimmit, jakautuvat ”uskottomiin” muslimeihin, ”kirjan kansoihin” (kristityt ja juutalaiset) sekä pakanoihin. Islamin maailma (Dar al-Islam) on samalla myös ”rauhan maailma” (Dar as-Salam). Se maailma, jossa islam ei ole voimassa, on sen sijaan ”sodan maailma” (Dar al-Harb). Useimmille muslimeille džihad, kamppailu tai taistelu, ei merkitse niinkään sodankäyntiä kuin islamin ja sen arvojen puolustamista. Erityisesti suufit puhuvat ”suuresta džihadista” ja ”pienestä džihadista”, joista ensimmäinen tarkoittaa kamppailua omia heikkouksia ja omaa pahuutta vastaan, kun taas ”pieni džihad” merkitsee taistelua ulkoisia vihollisia, erityisesti uskottomia, vastaan.

On kuitenkin visusti varottava yleistämästä, koska islamin tulkinnat vaihtelevat suuresti ja radikaali islam edustaa marginaalisen pientä vähemmistöä.Suurimmalle osalle muslimeja uskonto on osa, mutta vain osa heidän kollektiivista identiteettiään. Uskonto vahvistaa etnistä ja kansallista identiteettiä. Islamilainen internationalismi onkin esiintynyt voimakkaimmin siellä, missä muslimit on temmattu pois juuriltaan ja alkuperäisiltä asuinsijoiltaan. Niinpä radikaali islam onkin tyypillisesti kaupunkilainen ilmiö, ja erityisesti läntisissä suurkaupungeissa elävien ensimmäisen tai toisen polven muslimisiirtolaisten sekä suhteellisen länsisuuntautuneiden arabimaiden koulutetun nuoren kaupunkilaiseliitin (usein ulkomailla opiskelleen) keskuudessa. Radikaali islam on poliittinen enemmän kuin uskonnollinen ilmiö, ja verrattavissa pikemminkin taistolaisuuteen kuin islamilaisten kansojen itsenäisyysliikkeisiin.

Poliittinen islam Suomessa.

Usein kuulee väitettävän, että Suomessa ei ole nähtävissä radikaaleja islamin kannattajia. Kuitenkin on syytä muistaa, että esimerkiksi Suomen islamilaisen neuvoston puhenjohtaja Anas Hajjar ilmoittaa olevansa fundamentalisti. Myös Suomen Islamilaisen Yhdyskunnan nyt jo edesmennyt imaami Chodr Chehab on todennut, että islamia ja politiikkaa ei voida koskaan erottaa toisistaan.

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Jätä kommentti

Yhteisömme normit

Sain 31.01.2017 noin klo 1800, 24 tunnin julkaisukiellon Facebookiin. Syyksi ilmoitettiin minun rikkoneen kolmannen kerran yhteisönormeja julkaisemalla epäsopivaa materiaalia.

Koska olen syyllistynyt normien rikkomiseen, katson velvollisuudekseni kertoa, millä tavalla sen tein ja mistä minua rangaistaan eristämällä yhteisöstä.

Ensimmäisen varoituksen sain kun joku yhteisömme stasi-henkilöistä havaitsi minun laittaneen Adolf Hitlerin kuvan profiilikuvaksi. Samassa hässäkässä poistettiin myös profiilikuvana käyttämäni Joseph Goebbelsin kuva. Toisin sanoen varoituksia oli tähän mennessä yksi, epäsopivaa materiaalia toki kaksi.

Stasin mitta tuli täyteen agentin havaittua profiilissani olevan Lauri Törnin kuvan, jossa hän oli pukeutuneena SS-univormuun. Kuva oli ollut profiilissani tallennettuna toki jo kuukausia. Profiilissani on myös edelleen sellaisten yhteisönormit täyttävien kivojen setien kuten Josif Stalin, Lavrent Berija ja Ernesto Che Guevaran kuvat, joita ei siis ole poistettu ja jotka eivät aiheuta stasissa mitään reaktioita.

Toisin sanoen. Jälleen kerran tuli todistettua se, millaiset kaksoisstandardit ovat näillä verkossa liikkuvilla muita ilmiantavilla ihmisillä. Sosialistisen koneiston murhamiehet ja palkkasotilaat ovat yhteisönormien mukaisia, kun taas kansallissosialistisen koneiston eivät.

Mission accomplished.

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Jätä kommentti

Temppu ja miten se tehdään

Suomalaisen median harjoittamasta poliittisesta propagandasta jolla muokataan kansan mielipiteitä, on olemassa lähivuosilta monia surullisia esimerkkejä. Media luo omien intressiensä mukaisia juttuja ja opportunistiset politiikot ja politiikon alut käyttävät niitä siekailematta hyväkseen.

Jostain sen rahoituksen on toki tultava sosiaalisen median markkinoille tunkeutumisen aikoina. Asia on sinänsä ymmärrettävä, joskin toki täysin moraaliton ja siksi ei hyväksyttävä. Tälläisellä toiminnalla aiheutetaan kärsimystä,vaaratilanteita ja jopa ennenaikaisia kuolemia myös täysin viattomille sivullisille.

Yksi ehkä läpinäkyvimmistä ja tarkoituksenhakuisimmista uutisista oli ns Hihamerkkikohu, josta on tehty tämän vuoden maaliskuussa erittäin hyvä yhteenveto lähdeviitteineen. (Siltä varalta, että joku ei ymmärrä värillistä alleviivattua linkkiä, laitan sen myös tähän alle.

Hihamerkkikohu – propagandasta disinformaatioon

Kuten suuresti arvostamani professori Vihavainen haastattelussaan toteaa, ”Häpeällisempää ja sananvapaudelle vaarallisempaa näytelmää ei liene Suomen historiassa.”

Olen  professorin kanssa täysin samaa mieltä, sillä kukaan asiaan osallinen ei ole edes asiaa anteeksi pyydellyt.

Mitä tästä opimme?

Emme mitään, vaan tahti vain kiihtyy. Valitettavasti.

 

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Jätä kommentti

Je suis sananvapaus

 

Helsinkiläisen anarkistin kuolema oli seurausta siitä vastakkainasettelusta, jota suomalainen luotettava media ruokkii ja jonka vallan pitäjät antavat tapahtua. Sillä oliko anarkisti pirinarkkari, aukoiko päätään, sylkikö päälle tai kohti, ei ole suuressa kuvassa paljoakaan merkitystä, kuten ei tekijän poliittisella kannallakaan.

Sen sijaan tekijän väkivaltaisen taustan olisi pitänyt vaikuttaa jo siihen, että jäppinen on vähintään tarkkailussa, mieluiten kiven sisällä. .

Kun ihmisapinat kokoontuvat joukolla mihin tahansa paikkaan piristäen itseään millä tahansa päihteellä, voivat seuraukset olla peruuttamattomat. Joka ainoa näistä seuraavista tapauksista olisi voinut johtaa samanlaisiin seurauksiin kuin Helsingissä, sillä erotuksella, ettei luotettavaa media ja silmää tekeviä politiikkoja olisi kiinnostanut paskan vertaa.

 

Jos te politiikot nyt tosissaan mietitte äärijärjestöjen kieltämistä, niin miettikää ihmeessä vielä kerran ja hartaasti. Sille kieltämiselle ei tule loppua.

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Jätä kommentti

Voi tätä ironian määrää

Suvaitsevaisuus ja monikultturismi ovat kieltämättä täysin verrattavissa uskontoihin ja se aiheuttaa aika ajoin äärimmäisen absurdeja tilanteita.

Hyvänä esimerkkinä toimii Suomen Yleisradio, jonka tehtäviin kuuluu puolustaa monikulttuurista ideologiaa tappiin asti. 8.9 Yleisradio julkaisi uutisen, jossa oikeustoimittelija Päivi Happonen analysoi entisen poliisiylijohtajan Mikko Paateron ulostuloa vastaanottokeskusten tianteesta. Artikkeli alkaa ihmettelyllä eläkeläisukon horinoista ja loppuu toteamukseen jossa toivotaan eläkeläisukon olevan väärässä.

Eipä mennyt monta päivää kun pahin pelko toteutui Otanniemessä.

13.9 Yleisradio uutisoi maahanmuuttajien voivan nousta entistä suuremmiksi voimavaroiksi Suomi-futiksessa, koska he perustivat oman FC-Mylly nimisen joukkueen, joka aikoo mukaan Suomen sarjoihin.

Jo samana päivänä Ilta-Sanomat uutisoi turvapaikanhakijoiden alkaneen tapella kesken jalkapallo-ottelun ja samoin kävi pari päivää myöhemmin Nurmijärvellä kesken Rauhan puolesta-ottelun.

Ihan ei mene puikkoihin tämä monikulttuurinen toimittaminen maailman todellisten tapahtumien kanssa, mutta mitäs pienistä.

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Jätä kommentti

Väärässä oleminen vahvistaa luonnetta

Ihan oikeasti. Miten te viranomaiset, politiikot, media ja niin kutsutut suvaitsevaiset pystytte katsomaan itseänne peilistä?

Te ette voi väittää, ettei teitä olisi varoitettu siitä mihin tämä tolkuton turvapaikkapolitiikka tulee johtamaan. Teille on kerrottu useita eri kertoja useilta eri tahoilta, miten täysin erilaisesta kulttuurista tulevien kotiutuminen ei tule toimimaan, koska se ei ole heidän prioriteettinsa. Teille on kerrottu myös, että rasismi ja väkivaltaisuudet sekä kantasuomalaisten, että maahantulijoiden taholta tulevat lisääntymään jos kansalaisia ei asiassa kuunnella. Ja kyllä. Vaikka tumma iho ei ole synonyymi muslimille, niin myös tummaihoinen voi olla rasisti, sanoi Jari Tervo mitä tahansa.

Ja miten te reagoitte kun turvapaikanhakijana tulleet nuoret miehet tappavat suomalaisen miehen ryöstäessään hänet? Te olette muka huolissanne siitä, että natsit rasvaavat köysiään koska te ette yksinkertaisesti pysty myöntämään virheitänne.

Hei. Kukaan ei ole täydellinen. Ette edes te ylimieliset paskiaiset, vaikka mitä ilmeisimmin niin luulette. Niin. Kielenkäyttöni on ehkä hieman vulgaaria mutta se taitaa olla pikkujuttu niiden suomalaisuhrien rinnalla, joita teidän itsekäs ylimielisyytenne ja ahneutenne on luonut. Sen lisäksi kärsijöitä ovat toki myös Suomeen jo kotiutuneet maahanmuuttajat ja ne oikeasti hädänalaiset jotka eivät sotien jaloista pois pääse.

On suoranaista idiotismia tehdä asiat aina samalla tavalla ja odottaa eri tulosta.

Joten. Opetelkaa olemaan väärässä, se vahvistaa luonnetta.

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Jätä kommentti

Suomi ja EU

Mitä hyötä Suomelle on ollut Euroopan Unionin jäsenyydestä?

Argumentit jäsenyyden puolesta ovat katutasolla olleet lähinnä ihmisten ja tavaroiden vapaa liikkuvuus ja poliittisella tasolla turvatakeet, sekä rauhan unioni.

Näiden argumenttien lähempi tarkastelu osoittaa ne älylliseksi epärehellisyydeksi. Pelkästään maksut jäsenyydestä ovat tehneet valtion budjettiin ison loven. Vuodesta 1995 vuoteen 2015, eli siis 20-vuoden aikana Suomi on maksanut jäsenyydestään 5500,3 miljonaa euroa, kun taas takaisin päin on tullut vain 378.6 miljoonaa euroa.

Euroopan unionin yhteisen valuutan euron kustannuksia tuskin kukaan on laskenut tarkkaan, mutta ihan esimerkkinä muista kustannuksista käy vaikka tukipaketit taloutensa totaalisesti sössineelle maille.

Vapaa liikkuvuus taas on todistetusti tuonut vain lisää kustannuksia ja turvallisuuden heikkenemistä. Sen lisäksi ulkopolitiikan päätöksenteon siirto Unionille on aiheuttanut jännitteitä Suomen ja sen suurimman kauppakumppanin Venäjän välille. Myös sen takia on menetetty paljon rahaa ja saatu yhtiöitä konkurssiin.

Henkilökohtaisesti en näe Suomen Euroopan Unionin jäsenyydessä mitää hyvää, näetkö sinä?

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Jätä kommentti

Heikoimmassa asemassa olevat

Ovatko Suomeen omin neuvoin ja rahoin turvapaikkaa hakemaan tulleet niitä kaikkein heikoimmassa asemassa olevia? Jos otamme esimerkiksi irakilaiset joita Suomeen on tämän vuoden puolella saapunut pitkälti toistakymmentä tuhatta, niin sen perusteella voidaan päätellä ettei näin ole.

Suomeen on siis saapunut vuoden 2015 marraskuun loppuun mennessä 19 857 irakilaista turvapaikanhakijaa. Heistä median ja viranomaisten antamien tietojen mukaan n 78% on miehiä.  Eurostatin tilastot taas osoittavat että kaikista Eurooppaan tulleista n 70% on miehiä ja näistä miehistä valtaosa aikuisia. Toki myös aikuinen mies voi olla heikoimmassa asemassa oleva, mutta…

Irakissa on noin  40 miljoonaa asukasta, joista miljoonat ovat vuosien 2003-2015 välisenä aikana päätyneet pakolaisiksi joko maan sisälle, tai sen ulkopuolelle. Ulkoisia pakolaisia on toista miljoonaa ja heistä pääosa oleskelee edelleen Irakin rajanaapurimaissa, esimerkiksi Turkissa.

Irakilaisen keskiansio kuukaudessa nettona on noin 587 euroa/kk. Matka salakuljettajan kyydillä Turkista Suomeen maksaa taas tuhansia euroja.

Turvapaikkajärjestelmä joka perustuu toisen maailmansodan jälkeisiin sopimuksiin on auttamattoman vanha ja sen muututtua bisnekseksi  se mahdollistaa sen, että ne eniten hätää kärsivät jäävät edelleen eniten hätää kärsiviksi.

 

 

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Jätä kommentti

Miksi Muhammadilla on väliä?

Minkälainen Muhammad siis oikeasti oli?

Kysymys tulee painavammaksi joka päivä, sillä jos hän oli tosiaan rauhan mies, voidaan kohtuullisesti toivoa, että hänen esimerkistään tulisi keskeinen tekijä uudistusyrityksissä islamilaisessa maailmassa, joiden seurauksina islamilaista pyhää sotaa käyvien terroristien vaikutusvalta lopulta kuivuisi kokoon. Jos hän todella puolusti, ja oli demokratian sekä sukupuolten tasa-arvon esitaistelija, hänen esimerkkiään voitaisiin käyttää hedelmällisesti muslimien keskuudessa, jotka kunnioittavat häntä syvästi esimerkkinä inhimmillisestä käytöksestä, niin että se edistäisi näitä ihanteita islamilaisessa maailmassa.

Mutta jos taas islamilaista pyhää sotaa käyvät terroristit ovat oikeassa käyttäessään hänen esimerkkiään oikeuttamaan tekonsa, silloin islamilaisten uudistajien pitää aloittaa kunnioittava, mutta avoimin mielin suoritettu uudelleen arviointi koskien Muhammadin asemaa islamissa, mikä on jo suunnattomasti vaikeampi tehtävä.

Länsimaisten ei-muslimien täytyy tietää vastaus, jotta me voimme suunnitella yhteiskuntapolitiikkamme sen mukaisesti. Yleinen, islamin ja islamismin välillä tehty erotus, jonka valtaenemmistö yhteiskuntapolitiikan asiantuntijoista, mielipidevaikuttajista, lainsäätäjistä, ja diplomaateista hyväksyy ilman muuta totena, perustuu ajatukselle, että on olemassa keskeinen ydin-, tai ehkäpä alkuperäinen islamin muoto, joka ei opeta sotaa ei-muslimeja vastaan. Islamismia taas pidetään laajalti fasismin, tai kommunismin ”muslimijäljitelmänä”, jolla on vähän, tai ei ollenkaan tekemistä islamin todellisten opetusten kanssa.

Lontoon vuoden 2005 islamilaisen pyhän sodan inspiroimien pommi-iskujen jälkeen Ison-Britannian pääministeri Tony Blair julisti.

”Me tiedämme, että nämä ihmiset toimivat islamin nimissä, mutta me tiedämme myös, että valtava ja ylivoimainen enemmistö muslimeista sekä täällä että ulkomailla ovat kunnollisia, lakia noudattavia ihmisiä, jotka kammoksuvat terrorismia aivan yhtä paljon kuin mekin.”  

Ison-Britannia, kuten Manner-Euroopankin valtiot, ovat panneet paljon peliin tämän olettamuksen varassa, kaikista näkyvimpänä esimerkkinä niiden maahanmuuttopolitiikan. Vaikka islamilaisen pyhän sodan kannattajat olisivatkin oikeassa Muhammadin suhteen, se ei tietenkään tarkoita, että kaikki, tai edes suurin osa muslimeista ei jatkossakin olisi lakia noudattavia ja terrorismin vastaisia. Islamissa, kuten jokaisessa uskonnollisessa traditiossa on kirjo uskoa, tietoa, ja intoa sekä hartautta. Sen perusteella, että joku identifioi itsensä muslimiksi ei voi olla varma, kuinka paljon hän tietää Koraanista ja Muhammadin elämästä. Tämä on aivan erityisen totta siksi, että islam on olennaisesti arabialainen uskonto. Muslimien tulee oppia päivittäiset rukoukset ja Koraani arabiaksi, joka on Allahin kieli. Hänen rukoilemisensa jollain toisella kielellä ei ole hyväksyttyä. Koska suurin osa nykypäivän muslimeista ei ole synnynnäisesti arabiankielisiä, ja Koraani on kirjoitettu vaikealla, klassisella kuudennen vuosisadan arabiankielellä, monilla muslimeilla, jopa niillä, jotka suhtautuvat hyvinkin vakavamielisesti uskoonsa, on vain hämärä ymmärrys siitä, mitä nämä tekstit todella sanovat.

Vaikeuksista huolimatta näitä tekstejä voi kuitenkin lukea sekä ymmärtää. Ja jos rauhanomaiset muslimit eivät ole varustautuneet niin, että he voisivat esittää iskevän vastauksen, kun pyhän sodan kannattajat viittaavat Muhammadin esimerkkiin oikeuttaakseen väkivallan, heidän joukkonsa tulee aina olemaan haavoittuvainen siinä mielessä, että pyhän sodan kannattajat, jotka esittävät itsensä ”puhtaan islamin” edustajina, jotka seuraavat uskollisesti Muhammadin esimerkkiä, pystyvät jatkuvasti värväämään uusia ihmisiä heidän joukostaan. Koraanin sekä islamilaisen tradition mukaan on selvää, että profeetta on ylin esimerkki käytöksestä, jota muslimin tulee seurata.

Muhammadin tärkeys sadoille miljoonille muslimeille ympäri maailman perustuu Koraaniin, muslimien pyhään kirjaan, johon se on juurtunut tiukasti. Lyhyesti sanottuna, ihmiset ovat saaneet hänestä ”ihanan esikuvan”. (Koraani 33:21) Hänellä on esimerkillisen ”jalo luonne”68:4) ja, todellakin, ”joka tottelee lähettilästä(Muhammad), tottelee Allahia”(4:82) Koraanin kehottaa säännöllisin välein tottelemaan Allahia sekä Muhammadia. Samalla kun tämä muslimien pyhä kirja pitää itsestään selvyytenä sitä, että Muhammad on erehtyväinen(erityisesti 48:2; 80:1-12), se myös toistuvasti opettaa muslimeja tottelemaan Muhammadia. (3:32; 3:132; 4:13; 4:59; 4:69; 5:92; 8:1; 8:20; 8:46; 9:71; 24:47; 24:51; 24:52; 24:54; 24:56; 33:33; 47:33; 49:14; 58:13; 64:12).

Jokainen muslimi suhtautuu tähän vakavasti. Muqtedar Khan, Center for study of islam and democracystä selittää:

”Yhdelläkään uskonnollisella johtajalla ei ole niin paljon vaikutusvaltaa seuraajiinsa kuin Muhammadilla(rauhan olkoon hänen päällään), islamin viimeisellä profeetalla. Ja Jumalan viimeisenä sanansaattajana Muhammad on ylivoimainen mitä tulee ilmoitukseen – Koraaniin – sekä traditioihin. Tämä on totta siinä määrin, että Muhammadin sanoista, teoista, sekä niistä kerroista, jolloin hän oli hiljaa(eli siitä, minkä hän näki, eikä kieltänyt) tuli islamilaisen lain mistään muusta riippumaton lähde. Muslimit, osana uskonnonharjoittamista, eivät ainoastaan tottele, vaan yrittävät myös jäljitellä sekäm imitoida heidän profeettaansa jokaiselle elämän osa-alueella. Näin ollen Muhammad on sekä jumalallisen lain välittäjä, että sen lähde.”  

Koska sekä uudistusmieliset muslimit että verenhimoiset, islamilaista pyhää sotaa kannattavat muslimit kummatkin turvautuvat Muhammadin esimerkkiin oikeuttaakseen tekonsa, kysymyksen siitä, kumpi ryhmä pääsee todennäköisesti voitolle tulevaisuudessa, ja kumpi tulee ohjaamaan uskonnollisen herätyksen otteessa olevaa, ja yhä kasvavissa määrin länsimaita kohtaan vihamielistä islamilaista maailmaa, ratkaisee suuressa määrin Muhammad – se, minkälainen hän oikeasti oli islamilaisten tekstien mukaan.

Tutkimalla islamilaisia kirjoituksia sekä sitä, mitä ne kertovat uskonnon perustaneesta profeetasta, voimme oppia jotakin Muhammadista – vaikkakaan hänen kohdallaan ei ole ollut sellaista tieteellistä ”yritystä löytää historiallinen Muhammad” kuin on ollut, ja yhä edelleen on, mitä tulee suureen yritykseen löytää historiallinen Jeesus.

Islamin profeetan todellinen identiteetti, sanat, ja teot ovat aiheita, joita tiedemiehet ovatb tutkineet vain vähän ja pintapuolisesti, johtuen suuressa määrin varhaisten, luotettavien lähteiden niukkuudesta, sekä syvään juurtuneesta islamilaisesta vastustuksesta sen hyväksymien uskomusten minkäänlaiselle kyseenalaistamiselle, vaikka tuo kyseenalaistaminen perustuisikin ei-poleemisille, tieteellisille periaatteille. Kun historialliskriittiset raamatuntutkijat ovat toimineet vapaasti ja käyttäneet valtavan suurta vaikutusvaltaa kristityssä sekä jälkikristillisessä lännessä, islamilaisessa maailmassa sellaista tutkimusta ei käytännössä ole olemassa. Ne harvat tiedemiehet jotka tekevät tutkimusta tällä alalla, kuten Cristoph Luxenberg, saavat tappouhkkauksia ja julkaisevat salanimillä.

Mutta loppujen lopuksi yritys löytää historiallinen Muhammad, vaikka se onkin enemmän kuin kiinnostavaa sekä tärkeää, ei päätä sitä, mihin suuntaan islamilainen maailma kehittyy tulevina vuosikymmeninä. On nimittäin erittäin epätodennäköistä, että mikään sellainen tutkimus saisi mitään millään tavalla merkittävän kokoista yleisöä islamilaisessa maailmassa. Millä kuitenkin tulee varmasti olemaan vaikutusta, on Muhammadin hahmo sellaisena kuin se esiintyy Koraanissa sekä muissa muslimien hyväksymissä islamilaisissa lähteissä – etenkin hadithissa, perinnekokoelmassa profeetasta, joka on suurilta osin määrittänyt islamilaisen käytännön ja hurskkauden perustat.

Tämä taistelu raivoaa jo. Islamilaista pyhää sotaa kannattavien ryhmien jäsenet väittävät jo Koraanin sekä hadithien olevan heidän liittolaisiaan pyrkimyksissään voittaa puolelleen ne muslimit, jotka ovat muslimeja enemmän kulttuurellisista syistä. Kovan linjan muslimit ovat tehneet syviä lovia rauhanomaisten muslimien yhteisöihin saarnaamalla väkivaltaisen islamin olevan ”puhdasta islamia”, sekä kutsumalla muslimeja takaisin siihen, jonka he esittävät olevan heidän uskontonsa täydellistä noudattamista. Ja tuohon täydelliseen noudattamiseen kuuluu sota ei-muslimeja vastaan islamilaisen sosiaalisen järjestyksen hegemonian aikaan saamiseksi. Tämä värvääminen ei keskity ainoastaan Koraanin tai muiden avainasemassa olevien islamilaisten tekstien pohjalle, vaan myös Muhammadin hahmoon.

 

 

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Jätä kommentti